taste me, drink my soul, show me all the things that I shouldn't know

Finally. Katotaan vaan, kuinka kauan mulla menee kirjoittaa edes yksinkertainen esittely itsestäni... Ja kuinka pahasti onnistun mokailemaan tän Bloggerin kanssa. Oon aina ollut vähän käsi kaikkien blogisivujen paitsi LiveJournalin suhteen.

Eli nimi on Ella, oon vähän alle neljää kuukautta vaille 16-vuotias tyttö Tampereelta. Ihan ekana voisin listata muutaman sivun että voitte halutessanne stalkkailla (ja teen tän vaan koska mä en oikeasti osaa vielä suoltaa kauheeta vauhtia sellasta esittelytekstiä, etenkin kun kattoo näitä muiden tyttöjen kirjoittamia, hitto soikoon!): LiveJournal, last.fm, Kuvake. Ja jos jotain nyt sattuu kiinnostamaan, niin messengerosoite on ella@deferia.net, saa ihan vapaasti lisäillä jos huvittaa puhua.

If I really was a bitch, I would make your life a living hell, but instead I'll just sit back and watch you do it yourself.

Oon nyt ihan hukassa että mitä kaikkea mun pitäisi kirjoittaa... Apua. Otan vähän apua Turrilan esittelytopasta, koska sinne oon osannut avautua oikein hienosti!
No. Olen asunut melkein koko ikäni Tampereella, 1,5 vuotta majailin Espanjan Fuengirolassa porukoiden kanssa mut muuten oon ihan läpeeni manselainen. Oon perheen kuopus, mulla on isosisko 21v ja isoveli 24v, ja meillä on kyllä eri isät mutta musta tuntuu inhottavalta heti jos joku sanoo niitä veli- ja siskopuoleksi. Sitten on tietty mun oma rakas äiti ja sit tommonen sillon tällön menettelvä isipappa. Seurustelen maailman ihanimman miehenalun kanssa ja vaikka kuulostaakin tosi naivilta (mut oon näin nuori niin mä saan ollakin naivi...) niin tiiän jollain tasolla et me tullaan keikkuun viel vierekkäisissä keinutuoleissa meidän omakotitalossa sit joskus. Ja meille on tulossa ainakin sheltti ja labbis (tai kultanennoutaja) ja kaks lasta, Elli ja Luca.

 

Kusin noi kuvat nyt jotenkin hienosti kun en saanut niitä vierekkäin, mutta ihan sama. Tosiaan, mulla on kaksi sekarotuista ihanaa tyttökoiraa, Ansa (toi kojootin näköinen) ja Tuva. Ansa tuli mulle Viipurista ekaksi omaksi koiraksi kun olin 10-vuotias, Tuva tarttui mukaan Espanjasta vähän alle puoli vuotta ennen kuin muutettiin sieltä pois. Ansa on siis 5,5-vuotias ja Tuva siitä vuoden tai pari vanhempi, mitään tarkkaa ei oo tiedossa. En osaa kuvitella elämää ilman koiria ja etenkään näitä kahta tapausta, en oo ikinä törmännyt näin hölmöihin mutta ihaniin tyttöihin. Seuraava koira joka mun luo astelee onkin sit vissiin mun veljen rottweilerin Lyylin pentu joskus vuoden tai kahden päästä, eka ihan varsinainen harrastuskoira.

Oon harrastanut jotain liikunnallista (jos lenkkeilyä ei lasketa) viimeksi kun olin kakkosluokalla, jolloin harrastin taitoluistelua. Se touhu tyssäsi kuitenkin valmentajien takia ja kolmannella luokalla ollessani aloin veljen jalanjäljissä harjoittelemaan valokuvausta. About vuotta aiemmin, 8-vuotiaana, innostuin nettisivujen teosta ja kaikista virtuaalitouhuista sun muusta, joten joo, on tullut noita juttuja jonkin aikaa puuhailtua. Turrilaankin eksyin ekan kerran vuonna 2004 kun olin 9-vuotias, vaikka vakkarina aloin siellä liikkua vasta 2005. Että joo, valokuvaus ja Photoshopilla räpläily on ollut mulla aika lailla ainoat harrastukset tässä monen monta vuotta. 2008 jouluna sain vihdoin ja viimein järkkärin monen vuoden toivomisen jälkeen, talouteen asteli Canon EOS 1000D ja vaikka monet tota ihan muovileluksi haukkuukin, niin mun tarpeisiin on ollut ihan loistava kamera. Melkein kaks vuotta kuvailin ihan kittiputkella, kunnes juuri TÄNÄÄN mun poikaystävä leikki tosi hölmöä kun käytiin Verkkokaupassa ja osti mulle uuden obiskan, Canon EF 50mm f/1.8. Oon tosiaan kuolannut tota objektiivia IKUISUUDEN ja nyt sain sen. Oon tän vuoden sisällä itkenyt kolme kertaa verkkokaupassa kun ei oo ollut varaa mihinkään, ja nyt sit sain ton. Vaikka tulikin vähän paha mieli kun toinen maksoi. Oon kyllä haaveillut mm. cheerleadingin aloittamisesta, mutta en mä loppupeleissä kestäisi sitä. Ne henkiset paineet olisi ihan liikaa, päivät pitkät kauniita pitkähiuksisia laihoja tyttöjä... emmä kuuluisi joukkoon ja ne alemmuuskompleksit olisi ihan järkyttäviä.

Mutta voi apua kun lipsuin aiheesta. Tosiaan, mun pitäisi tässä käydä ysiluokkaa mutta jäin viime vuonna luokalleni vaikeen masennuksen takia niin käyn nyt kasiluokkaa uudelleen, ja peruskoulun jälkeen haluisin media-assistentiksi tai graafiseksi suunnittelijaksi. Yksi vaihtoehto on myös parturi-kampaaja, mut en tiiä onko se sit niin kutsumusammatti, vaikka hiuksia ihan yleisesti rakastankin. Rakastan laittaa hiuksia ja leikata hiuksia ja värjätä hiuksia ja aa. Mut en tiiä, sen näkee sitten! Mieli ehtii muuttua vielä monta kertaa, onneks sain vuoden lisää miettimisaikaa tän ammattijutun kanssa.

Jos nyt alkaa mun luonnetta miettiin, niin kyllä, olen temperamenttinen ja välillä mulla on kauhee vittuilun ja pätemisen tarve, niinku varmaan mun turrilakäyttäytymisestä on huomattu, mut oikeestaan muuten voisin kuvailla itteeni aika kiltiksi ja välillä ujoksi ja hiljaiseksi. Suurimman osan ajasta oon kuitenkin tosi puhelias ja vauhdikas ja nauran tosi paljon. Voin kyllä myöntää et oon sellanen ihminen joka rakentelee kauheesti pilvilinnoja ja haaveilee ja aina odottelee liikoja (horoskooppimerkki kalat, hehee) mut sit oon kans sellanen et suutun ihan pienestä. Ja sit kun suutun niin oon oikeesti ihan hirveä. Sanon asioita mitä ei pitäis sanoo ääneen, paiskon tavaroita ja ovia ja oon kauhee narttu - isältä perittyä. Toi Rotan "Olen temperamenttinen, kiihdyn nollasta sataan vajaassa sekunnissa" kuvaa muakin harvinaisen hyvin. Tosi monet ihmiset ei ihan ymmärrä mun huumorintajua ja siitä onki sit lähtenyt ties millasia juttuja liikkeelle, mutta no, ei voi mitään. Oon omasta mielestäni loppupeleissä oikeesti hyvä tyyppi, en mä haluaisi olla kukaan muu. :) Tiiän että kaikkia ei voi miellyttää enkä mä haluaisikaan, ja that's it.

 I'd risk the fall just to know how it feels to fly.

 En nyt ala musiikista sen enempää luennoimaan kun että rakastan musiikkia ihan ylipäätänsäkin. Laitoin ton last.fm-tunnuksen tonne ylös, niin sieltä voi käydä tutkimassa tarkemmin, mut näin yleisesti sanottuna rakastan musiikkia enkä vois elää ilman sitä. Rakastan tanssimista (ja "just dance, gonna be okay" kuvaa mua tosi hyvin) ja rakastan sitä kuinka musiikki elävöittää mun kaikkia ajatuksia niin loistavasti ja kuinka musiikki oikeasti auttaa pahaan oloon. Oon aika lailla henkeen ja vereen Lady GaGan fani, jumaloin sitä naista, se on kaunis ja lahjakas, sillä on mahtava ääni ja se uskaltaa olla erilainen. Sit sellanen ykköslempibändi on Disco Ensemble, vähän on innostus päässyt lopahtamaan kun en oo poikia pitkään aikaan nähnyt livenä, mutta ehkä se tästä!

Elokuvista oon alkanut tykkäämään vasta aika hiljattain. Mun kaikkien aikojen lempileffa on ehdottomasti Lost in Translation (koska Scarlett Johansson ja muutenkin ihan täydellinen), mut muita hyviä on totta kai Pirates of the Caribbeanit, Lord of the Ringsit, Narniat, Numero 23, The Blair Witch Project, Yön Ritari, Inception, Brokeback Mountain, Lords of Dogtown jnejne. Telkkariohjelmista sen verran et seuraan suurinta osaa sarjoista omaa tahtia mut tykkään esim. Gossip Girlistä, Skinsistä, Greyn Anatomiasta, Sinkkuelämästä... ja sit Muumit on oikeesti mun ikuinen rakkaus. Mulla on koneella 21 gigaa Muumeja ja osaan lähes kaikki jaksot ulkoa ja ää. Muumit on niin ihania!

Tykkään myös pelailla, mulla on PS2 ja toi vanhempi Xbox ja lempparipelejä on varmaan Grand Theft Autot, Guitar Hero ja Final Fantasyt. Ja sit SoulCalibur on kans. Haaveissa PS3 tai Xbox360 tai Wii, mut no, ei tällä rahatilanteella. Mutta Singstar mun on pakko hommata heti kun vaan repäsen tarpeeks rahaa jostain. Hihii!

Mitäköhän viel. Puren kynsiä, kengänkoko 37-38, vaatekoko 34, oon 170cm pitkä, rakastan syksyä ja teetä ja villasukkia ja kynttilöitä ja KENKIÄ. Ainiin, oon tatuoitu ja lävistetty ja saatananpalvoja ihan niin kuin kaikki muutkin tatuoidut ja lävistetyt.

Don't be so quick to judge me; you only see what I choose to show.