Taas uusi syksy, uudet kujeet, mahdollisuus alottaa alusta. Herätetäänkö tämä henkiin?
Tämän oli tarkoitus kai alunperin olla samaa foorumia käyttävien erilaisten tyttöjen blogi, jossa jokainen voi kertoa omasta elämästään tai sen ulkopuolelta ihan mitä vain.
Oon ihminen, joka hakee kokemuksia. Ei välttämättä mitään benjihyppyjä ja vuorien valloittamisia, vaikkei niissäkään mitään vikaa olisi, vaan ihan arkipäivän juttuja. Pieniä kivoja tai epäkivoja juttuja joita nyt ei ole vaan ennen tehnyt. Erittäin usein toteen: "noh, enpäs oo näinkään ennen tehnyt" ja oon jollain tavalla kokenu saavuttavani taas jotain elämässä, vaikka se pieni juttu ois vaan uuden karkin maistamista, kauniin lehden poimimista ja puhaltamista tuuleen, ohdakkeen piikkejen laskemista, tai mitä ikinä.
Mut saa myös aika helposti mukaan juttuihin, jos osaa muotoilla lauseeseen informaation siitä, etten ole ehkä kyseistä asiaa ennen tehnyt. "Ootko muuten ikinä ollu mato-ongella yöllä? Mentäskö?" JOO! :D
Joskus tapahtuu taas ihan vahingossa semmosia asioita, joiden keskellä fiilis on tosiaan otsikonmukainen "okei? mitä mä teen? :D" ja ne on ehkä niitä parhaita tuollaisia hetkiä ja nimenomaan tuolla hymiöllä varustettuna. Esimerkiksi pari päivää sitten istuin ystäväni sylissä suihkun lattialla ja sheivasin sääriäni samalla lauleskellen "Mitä ikinä minusta odotat, sitä en ole, mitä tahansa minusta tahdotkin, et taida saada kuitenkaan" Samalla myös pesin hiukseni, istuen suihkun lattialla toisen ihmisen sylissä, kaikkee sitä. Parasta tässä oli myös se, että koko tämä toimitus tuntui ihan yhtä arkipäiväiseltä ja tuli yhtä luonnostaan kuin vaikka aamulla leivän voiteleminen. Kaikkee sitä. Toinen lempilauseeni liittyen näihin okei?-tapahtumiin, kaikkee sitä.
Luustokuvia ja törkeästi aksaa
6 vuotta sitten