Sometimes we all need to sing a long

Oma blogini jo suorastaan pursuaa musiikkimerkintöjä, joten ajattelin raapustaa sellaisen vaihteeksi tänne. Edellisestä merkinnästänikin näkyy jo vierähtäneen tovi. Esittelyssä viisi kiistatta maailman hienointa albumia. Noh, ainakin minun kärkiviisikkoni.

§1

Minä olen hullu yltää omiin ulottuvuuksiinsa vielä Preeriankin ilmestymisen jälkeen. En usko, että tätä valintaa tarvitsee perustella Karvaturrilaisille sen kummemmin. Jos joku muu eksyy lukemaan pientä blogiamme, tiivistettäköön Uusivirta-innostukseni seuraavasti: miehen kielellinen ja musiikillinen nokkeluus on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.

Olavi Uusivirta - Huomenna hän tulee (live)

§2

Tämä ei ollut mitenkään itsestään selvä valinta, sillä Flamingo ja The Killersin Day & Age ovat likimain yhtä loistavia albumeja, hiukan eri tavalla vain. The Killersin nokkamies veti kuitenkin sooloalbumillaan hiukan pidemmän korren. Flamingon sijoitus on siinä mielessä yllättävä, etten heti albumin ilmestyessä oikein lämmennyt tälle. Nyt kun tätä on tullu jo sulateltua hyvä tovi, en osaa kuin ihailla Flowersin lahjakkuutta. Flamingolla on useita lyriikoiltaan mielettömiä kappaleita, joiden aihepiirit eivät sinänsä liity omaan elämääni millään tavalla, mutta tuntuvat siitä huolimatta koskettavan läheltä. Lisäksi albumin musiikillinen maailma on kaikkia yksityiskohtiaan myöten hyvin monipuolinen.

Brandon Flowers - Magdalena

§3

Day & Agessa on jotain samanlaista mahtavuutta kuin Flamingossa. Musiikilliset yksityiskohdat ovat ehkä vieläkin hiotumpia kuin Flamingossa, joten kappaleissa riittää kuunneltavaa. Niukka häviö selittyy lyriikkapuolella: Day & Agen lyriikat eivät kiehtovuudestaan huolimatta yllä aivan Flamingon tasolle. Tämä albumi on mielestäni monipuolista fiilistelymusaa, josta löytyy omat kappaleensa niin surullisiin kuin iloisiinkin hetkiin. Useampikin biisi pistää myös tanssijalan vipattamaan.

The Killers - Losing Touch

§4

Vielä koittaa uusi aika ei ehkä pidä sisällään sellaista musiikillista monipuolisuutta ja nerokkuutta, joihin olen ihastunut kolmessa edellisessä. Tässä on kuitenkin jotain muuta mikä siirtää planeettoja kiertoradoiltaan. Kuten albumin nimikin jo lupailee, Vielä koittaa uusi aika on kokonaisuus, josta pystyy ammentamaan uskoa ja toivoa huomiseen. Suomalaista tunnelmointia parhaimmillaan.

Egotrippi - Nämä ajat eivät ole meitä varten

§5

Suhteellisen tuore albumilöytö, joskin jo vuosikymmenten takaa. The Beatles on pyörinyt soittimissani viime aikoina enemmän kuin runsaasti ja Help! on kolahtanut aivan erityisesti. Ikävä kyllä en osaa alkuunkaan perustella ihastustani tätä albumia tai ylipäätään bändiä kohtaan. The Beatlesissa on karismaa, jota löytyy vain…. The Beatlesista. Help!-albumi kiteyttää tämän jotenkin osuvasti yhteen nippuun.

The Beatles - Help!