- Australiankelpien rotumääritelmä
Nuo kolme lausetta tiivistää kyllä tuon jalkojen juuressa tyytyväisenä koisaavan kelpien persoonaa todella hyvin. Suoraan sanottuna mulla oli kyllä todella suuret odotukset rodun suhteen, mutta yhtään liioittelematta voin kertoa, että Jehna on ylittänyt ne odotukset mennen tullen. Odotin Jehnan olevan paljon itsenäisempi, mitä se kyllä onkin positiivisessa mielessä! Se pystyy ratkomaan juttuja itse ja keksimään ratkaisuja käyttämällä omaa päätään (..tai no päätä ja päätä). Jos vertaa Sofiin (havannankoira), on ero todella merkittävä! En tiedä muista seurakoirista, mutta Sofi on tarvinnut aina vähän apua kaikessa, koska sillä on vähän sellanen ”no jos nyt vähän sinneppäin!” -asenne. Uusien, hankalien systeemien opettelu on ollut siinä mielessä vähän puuduttavaa ja hidasta, ettei Sofin kärsivällisyys riitä omintakeiseen pohtimiseen ja päättelyyn. Jos Sofi on ihan kerta kaikkisen pihalla siitä mitä ollaan tekemässä, se haistattaa kukkaset ja lähtee tekemään jotain kivempaa. Jehna tarjoaa aina jotain ja yrittää tosissaan. Meillä on edelleen tuon pelpien kans istuminen vahvistuksessa ja se tarjoaa sitä ihan joka paikkaan. Ensimmäistä kertaa kun annoin Jehnalle ruokaa, odotin rauhallisesti että se istuu odottamaan kuppia kuononsa eteen. Erittäin nopeasti Jehna keksi istua ja siitä lähtien se istuu aina odottamassa, kun vien sille ruokakuppia. Minusta tuntuu ihan uskomattomalta kuinka nopeasti koira voi oikeasti oppia.
Mainitsin Jehnan olevan itsenäinen positiivisessa mielessä, sillä se tosiaankin kykenee toimimaan omillansa. Kolikon toinen puoli on, että Jehna tykkää touhuta yhdessä ja olla kaikessa mukana. Kaikki mahdolliset karvakasat ja kaksijalkaiset ansaitsevat pikku pusukoneen huomion, eikä se tahtoisi millään jättää ketään ilman rakkautta. Kaksi ensimmäistä yötä Möhnyys nukkui lattialla omassa pikku korissaan, mutta sen jälkeen se on tunkeutunut aina viereen. Tosin se kyllä hyppää sänkyä vasten, alkaa kurista vaativasti ja kaapii tassullaan sänkyä. Voi sitä tyytyväisyyttä, kun Jehna pääsee viereen nukkumaan! Se tulee poikkeuksetta ihan kainaloon ja tuhisee erittäin onnellisesti. Vielä onnellisempi Jehna olisi, jos se pääsisi paapaamaan Sofin viereen.. Tässähän oli aluksi hieman ongelmia Sofin kanssa, koska neiti oikein ymmärtänyt pienen mustalaisen hellittely-yrityksiä. No, olen yllättänyt kaksikon aika usein yhteisiltä pesutuokioilta, joten parempaan suuntaan on menty! Lisäksi isä kertoi Sofin etsineen Jehnaa ja minua tohkeissaan, kun me oltiin pienen kanssa rokotuksilla eläinlääkärillä.
Karvaturreissa oli myös puhetta kelpieiden häiriöherkkyydestä ja oon erittäin confused Jehnasta tämän kysymyksen suhteen. Eläinlääkärillä, jossa oli meidän lisäksi nuori karhukoirauros, bretoni, cavalier ja keskikokoinen seropi, Jehna pystyi keskittymään ihan täysin minuun ja minun pyyntöihini. Se vastaanottohuone ei todellakaan ole mitenkään erityisen iso, joten aika pitkälti me istuttiin siellä kuin sillit purkissa. Kävelytin Jehnan puntarille ja sillä lyhyellä matkalla kelpie ei vilkaissutkaan muita koiria, vaan piti huomionsa minussa. Mulle tällainen on erittäin tuntematonta aluetta, koska Sofi on ihan mielettömän häiriöherkkä – joskaan ei ehkä siinä tyypillisessä mielessä. Sofin päälimmäinen ajatus on että joku on ihan varmasti hyökkäämässä takavasemmalta kävelysauvojen kanssa suolestamaan sitä. Toisinaan sitä kiinnostaa toiset koirat hirveästi, eikä kontakti pidä millään.
Yritin tässä kovasti pohtia kelpien huonoja puolia ja vaikeaa on.. No, en ehkä oo vielä ihan tottunu siihen, että joka paikka on täynnä mustia karvoja (Sofista ei lähde karvaa). Lisäksi välillä Jehnan "olen suuri ja vaarallinen lammaspaimen ja leikin nyt, että oot Sofi ja sie ootte minun hieno lammaskatras hähää!" -leikit ottaa vähän päähän. Tosin lenkeillä on mahtavaa, jos Sofi jää vähän jälkeen nuuskimaan jotain, niin Jehna kipittää Sofin luo ja hopuuttaa siinä vieressä kera "let's go mate!" -ilmeen.
Toivottavasti kukaan ei saanut tästä tekstistä sellaista kuvaa, että jotenkin asettaisin Jehnan Sofin edelle. Uskon vahvasti, ettei kukaan (paitsi meidän lähipiiri) pysty ymmärtämään minun ja Sofin välistä tunnesidettä. Tämä on todennäköisesti naurettavaa huuhaata monen mielestä, mutta do as you like, koska meillä on todella vahva tunneside. Sofi on todella suuri osa minua ja sitä on varmaan vähän hankala sellasen ulkopuolisen ymmärtää. Me ollaan oltu Napsun kotiutumisen jälkeen kuin paita ja persaus. Rakastan Sofissa sitä seurakoiramaisuutta, joka saa minut välillä repimään hiuksia päästä. On totta, että sen kanssa harrastaminen on hankalaa, koska se ei kestä kovin montaa toistoa peräkkäin, mutta se on ollut se meidän suurin haaste! Oon melko varma, että jokaisen koiran kanssa tulee olemaan ne omat haasteensa. Sofin valtava intohimo agilitya kohtaan on ihan uskomatonta, ja siks me kyseistä lajia harrastettiinkin! Neiti Napsu on ollut erittäin haasteellinen ensimmäinen koira, mutta hyvä niin. Kliseistä, mutta totta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti