Istu alas penkkiin, elämä on tentti

Eksyin koneelle, vaikka tenttiviikko painaa hyvinkin kovasti niskaan. On myyntityötä, taloushallinon tietokoneosaamista, yrityksen taloushallintotietoa, brändejä, sponsorointia, kirjanpitoa... Ja arvatkaa olenko kirjaakaan aukaissut = en. Eikä kyllä kiinnostakaan lukea. Mielessä ajattelee, että kyllä nyt kaikesta pääsee sillä kuuluisalla maalaisjärjellä läpi jotenkin. Valitettavasti todellisuus onkin sitten aivan toista, kun saa sen koepaperin eteensä ja alkaa lukemaan kysymyshirviöitä. Selitä mikä on suhdannebarometri? Selitä talouden yleisimpiä häiriöitä? Mitä tarkoittaa inflaatio ja miten se näkyy tavallisen ihmisen elämässä? Ja kiinnostus etsiä vastauksia seuraaviin kysymyksiin on yhtä paljon kuin kilo hevonpaskaa :)). Mutta sentään sain kirjoitettua jopa yhden sivun muistiinpanoja koulussa toisen aineen tunnilla brändeistä. Ehkä se sitten siitä..

Mun pitäis kuulemma mennä huomenna avantouinnille. Jooo, ihan oikein AVANTOUINNILLE. Voi olla, että tämä tyttö ei selviä siitä hengissä. Pitää sitten raportoida kokemuksesta, JOS vielä tulen tänne joskus kirjoittamaan (eli jos mun aivot ei jäädy näin suomeksi sanottuna). Tää avantouinti järjestetään rentoutus - ja stressinhallintakurssilla ja siitä ei kuulemma voi luistaa. Yhyyy. Huomenna siis biksut kassiin ja menoksi. Taidan kuitenkin ottaa mukaan karvalakin, minishortsit ja t-paidan, ehkä niillä selviää sitten. Saunaankaan ei pääse, ihan kamalaa. Kuulemma paras reaktio saa palkinnon, kiljun varmaan kurkku suorana ja ilmekin on varmaan aika upea. Katsotaan. Musta jotenkin tuntuu, että jänistän tän. Nii ja varsinkin, kun huomiseksi on luvattu -17 pakkasastetta.

Sitten täytyy hehkuttaa, että mullapas on viimeinen viikko koulua + ensi viikolla vielä kaksi päivää ja sitten alkaa työharjoittelu, joka kestää sinne helmikuuhun asti. Me likeyyy. Ei tarvitse kärsiä koulunpenkissä persposket puutuneina, vaan saa toteuttaa alaansa ihan käytännössä.

Perjantaina bussilla Tampereelle, josta mun oma kulta hakee mut Vantaalle yöpymään. Eli edessä olisi siis joukkuevoimistelukilpailut Pyynikin kisahallissa (haha, jos edes muistan oikein!). Mutta oonkin sellanen pieni ketku, että vähän järkkäilen itseäni parempiin yöpymispaikkoihin enkä mene koulun lattialle nukkumaan kera ilmapatjan, en tosiaankaan. Pääsen mun ihanan ja lämpimän kullan viereen nukkumaan. Sitten yhdessä ajelemme lauantaiaamuna katsomaan kisoja, koska minähän en kisaa tänä kautena, koska oon rampa mummeli.

Täytyy muuten ihmetellä, että jos odottaa jotain tosi paljon, niin sitten aika kuluu ihan sika hitaasti. Yhyy. Mutta oonkin huudattanut kaikkia kivoja biisejä kokeisiin luvun sijasta!

Stressaantunein terveisin (mutta toisaalta odottavin)

-Anni!