Hei, olen Hanna, pian 20v ja pelkään edelleen pimeää… Joku ulkopuolinen olisi varmasti repinyt huumoria eilisestä lenkistäni. Säikähtelin pimeässä metsässä milloin kuusentainta ja milloin solisevaa puroa.
En tiedä käykö syyttäminen hyvää mielikuvitusta, heikkoja hermoja vai kenties molempia, mutta olen koko pienen ikäni pelännyt pimeässä kulkemista. Pelko on vuosien varrella muuttanut luonnettaan, mutta ne samat kauhuntunteet nousevat yhä edelleen pimeässä pintaan.
Kuten ehkä aika moni muukin, pienenä suurin syy pelkoon olivat pimeässä lymyilevät kummitukset ja hirviöt. Ne lymyilivät aivan kaikkialla missä nyt pimeää vain sattui olemaan. Enää en myönnä varsinaisesti pelkääväni aaveita. Toisaalta jos joku sulkisi mut hautausmaalle syksyisenä yönä, saattais nuo vanhat tutut haamut ryhtyä jälleen kaveeraamaan.
En myöskään pelkää enää pimeitä huoneita, PAITSI isoäitini edellisen talon kellaria. En koskaan käynyt kyseisessä kellarissa rappusia pidemmällä enkä varmasti menisi vieläkään, vaikka mahdollisuus tulisi. En myöskään yleensä pelkää muiden ihmisten seurassa pimeää. Silloin pimeys on lähinnä jännää ja ehkä vähän naurattaakin.
Sen sijaan pimeässä metsässä on karmeeta kulkea yksin. Juuri eilen päätin oikaista metsän poikki, jotta matka sujuisi lyhyemmin, mutta edes taskulamppu ja kuulokkeissa soinut musiikki eivät pelastaneet. Ties millaisia murhamiehiä ja muita hämäräpuolen hiippailijoita pimeissä metsissä kuljeskelee. Ei ole lainkaan kiva törmätä pimeässä vastaantulijaan, jota ei tunne ollenkaan.
Pelkään törmääväni metsässä myös johonkin isoon villieläimeen: hirveen, karhuun, suteen tmv. En ole koskaan kohdannut mitään noista eläimistä villinä kasvokkain, hirven kyllä nähnyt kauempaa. Siitä huolimatta kärsin jonkinasteisesta villieläinpelosta.
Edellisessä asuinpaikassani oli metsätie, jolla me käytiin aina pienempänä laskemassa pulkkamäkeä. Tien vierellä on kallioita, joissa me tykättiin kanssa kiipeillä. Mulle on jäänyt jonkinlainen ahdistus tuota tienpätkää kohtaan. En itse tiedä mistä se johtuu, mutta äiti valaisi mua kerran asiasta.
Olin joku kevät kallioilla kiipeillessäni löytänyt eläimenjäljet ja tullut vauhdilla alas. Hoin paniikissa äidilleni, että pitää mennä pois ja äkkiä. Äiti olisi halunnut käydä katsomassa näkemiäni jälkiä, mutta nostin niin ison äläkän, ettei sinne kuuleman tosiaankaan ollut enää asiaa. Lähdettiin sitten pois ja silloisen ystäväni isä kävi metsästyskavereidensa kanssa katsomassa jälkiä. En tiedä löysivätkö he noita näkemiäni jälkiä, mutta myöhemmin kyseiseltä seudulta on löydetty useampaankin otteeseen karhunjälkiä.
Ihmisen tekemien rakennusten ei kuulu olla tyhjillään, joten autiot talot herättävät myös vilunväristyksiä. Kaikkein järkyttävintä on huomata, että jossakin autiossa talossa näyttäisikin yhtäkkiä olevan elämää. Huomasin pari viikkoa sitten, että eräässä kylän autioista taloista paloi valo ja voi sitä fiilistä kun kuljin siitä ohi. Piti pistää töppöstä toisen eteen kun kuvittelin jo vaikka mitä itsekseni…
Pimeän pelosta ei taida päästä oikein millään… Johan tässä on tullut pian 20 vuotta katseltua pimeitä öitä, mutta nuo pelontunteet ei vaan koskaan hellitä. Ei siis liene vaikea uskoa, etten katsele kauhuleffoja. Mielikuvitukseni tarjoaa mulle ihan tarpeeksi aiheita pelkoon ilmankin. :D
pelkään kans pimeää yksin, mutta jos sielä saa olla jonkun kanssa, en enää pelkää yhtään. Koira tai pieni lapsi ei kyllä pelkoja hälvennä, mutta jos mukana on joku lähelle oman kokoisena tai isompi, uskon että hän voi minua suojata kaikilta hulluilta joita pimeydestä pomppii :D.
VastaaPoistaTäällä ilmoittautuu myös yksi pimeää pelkäävä! Joskus jopa niin paljon, että nukuin valot päällä yöllä. Kauhuelokuvia en voi katsoa, koska pelkäisin jatkuvasti, että sängyn alta ilmestyisi hirviö. Viikko takaperin nukuinkin muuten valot päällä, koska pelotti, että pimeästä ilmestyisi jammu-setä..
VastaaPoistaSitä odotellen, että tästä pääsisi joskus yli..
Mulla kans kulkee pelonväreet selkää pitkin pimeässä. Varsinkin jos käyn pimeän aikaan juoksemassa, mua pelottaa ihan kauheasti, että sieltä metsiköstä tulee joku karhu, joka suunnilleen tappaa mut, vaikka tosiaan se pururata on ihan hyvin valaistu ja melko lähellä kaupungin keskustaakin...
VastaaPoistaVitsi! Luulin melkein, et oon ainoa, joka pelkää pimeetä. Eli täällä ilmottautuu kans yks. Mua ei silleen ulkona niin paljon pelota ihme kyllä, mutta pimeässä huoneessa jos pitäis yksin nukkua niin ei oikeesti onnistu. Mäkään en voi kattoa koskaan kauhuleffoja tai kärsin niistä vielä seuraavan vuoden (ja se on kyllä koettukin). Välillä tuntuu tyhmältä olla niin hitsin pelokas, mut ei kai sille mitään voi.
VastaaPoista