Eli siis moi, mä olen rust, oikealta nimeltäni Jenna. Synnyin huhtikuussa 1995 Lahdessa ja täällä asustelen edelleen.
Perheeseen kuuluu äiti, pikkuveli, Otto-kissa, kesyrotat Karma, Ironia, Gabriel ja Ruisa sekä kaksi koiraa, 5-vuotias sekarotuinen narttu Lyyti ja 8-vuotias paperiton lapinporokoira (sekarotuinen) Poju, jonka sukupuolesta on varmaan aika turha edes puhua.
Vanhemmat erosivat joskus aikanaan ja iskän luona asuu myös sen vaimo, niiden yhteinen lapsi eli mun parivuotias pikkuveli ja kesällä 2007 syntynyt presa canariouros Aku.
En saa itsestäni juuri koskaan mitään omaa silmää miellyttäviä kuvia, mutta mulla on kuitenkin ruskeat, lyhyet hiukset, ihan tummanruskeat silmät ja olen suunnilleen sellaiset 175cm pitkä. Mä en ole mikään kovin tyttömäinen tyttö, mulla ei ole meikkiä naamassa juuri koskaan ja hiustenlaitto rajoittuu lähinnä suoristamiseen ja hiuslakan suihkimiseen. Pukeutumisesta en ota juurikaan paineita, talvella kerrospukeutuminen, lämpimät neuleet ja hupparit on pop ja kesällä vaan mahdollisimman kevyesti päälle!
Mä olen luonteeltani aika ristiriitainen, toisaalta oon tosi avoin ja sosiaalinen ja toisaalta tykkään vaan sulkeutua ja olla hiljaa. Tätä nykyä musta on tullut paljon sosiaalisempi kuin aikaisemmin, ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen.
Uusissa tilanteissa menen kuitenkin tosi herkästi ihan lukkoon, varsinkin, jos olen niissä yksin. Toisin sanoen siis hermoilen ihan hirveästi, käperryn kuoreeni, pysyttelen hiljaa ja puhun vain jos on pakko. En tykkää ihmismassoista, ja tuntemattomien ihmisten seurassa annankin tosi herkästi itsestäni hiljaisen ja ujon vaikutelman.
Jossain vaiheessa tulen kuitenkin aina ulos sieltä kuorestani ja sitten mua ei saa hiljaiseksi. Innostun asioista tosi helposti, puhun liikaa, heittäydyn herkästi lapselliseksi ja ärsytän joskus ihmisiä tahallani vain koska se on kivaa. En tykkää tosi vakavista ihmisistä, ”hei siis sä oot jo ton ikänen, yrittäisit kasvaa vähän!”. Miksi ihmeessä pitäisi kasvaa aikuiseksi, kun on vielä kuitenkin lapsi?
No, toisaalta osaan kuitenkin olla asiallinen ja vakava, kun tilanne niin vaatii. Joten mun mielestä saan siis olla lapsi ihan niin kauan kuin itse haluan!
Mä olen huono näyttämään tunteitani, mutta olen kuitenkin tosi herkkä. Mua alkaa itkettää tosi herkästi, mutta aika harvoin oikeasti itken. Haluaisin niiin halata joskus ystäviäni, mutta kun mulla on jotkut sisäiset estot aina päällä, enkä saa niitä kytkettyä pois! En osaa sanoa ääneen, jos välitän jostakin, en osaa näyttää välittämistäni ja olen kai siltä osin vähän tunnevammainen.
Tykkään kirjoittaa, lukea, katsoa leffoja, touhuilla koirien kanssa, juosta kesällä paljain jaloin autiolla pellolla ja hyppiä talvisin lumikasoihin aivan liian vähissä vaatteissa. Tykkään myös syömisestä, kaakaosta, kylmyydestä, lumesta, joulusta, kaikesta tyhmästä ja siitä, kun osaa elää hetkessä.
En tykkää ruuhkista, minäminäminä-ihmisistä, kahvista, liiallisista helteistä, siitä, kun ikävöi jotain ihmistä, uimahalleista, hermostuttavista tilanteista tai liiallisesta yksinäisyydestä. En tykkää siitä, etten en osaa soittaa ihmisille puhelimella, enkä siitä, että mulla on niin lyhyt pinna. Menetän hermoni tosi helposti, mutta osaan onneksi hillitä itseni tosi hyvin ja yleensä hermojen menetyksestä seuraa lähinnä hiusten repimistä ja jotain sisäistä raivoa.
Minä pähkinänkuoressa. Ehkä kuulette lisää vielä myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti