Tää on mun lauluni sadepäivän varalle, tiedän etten yksin jää

Hrrrrr. Talvi on täällä (ainakin oli tämän päivän ajan; huomiseksi luvattiin jo sadetta). Ja mä en halua muuta kuin kaivautua peiton sisään ja nukkua koko talven yli kuin Muumiperhe konsanaan, kuten mun FB-statuskin sanoo: "Maisa ** söi vatsansa täyteen havunneulasia ja siirtyy seuraavaksi talviunille. nähdään maaliskuussa!"

Harmi vaan että tämä on haave, jota en mä eikä kukaan muukaan pysty ikinä toteuttamaan. Tyhmä oikea elämä, olisi niin rentoa elää vaikkapa juuri Muumien kaltaista elämää, ilman sen suurempia huolia kuin Niiskuneidin pieni muistinmenetys tai kadonnut helmikaulakoru, jonka Haisuli (tai pullon henki, hah) suurella todennäköisyydellä kähvelsi. Me ei kuitenkaan koskaan pystytä samaan, vaikka miten yritettäisiin. (Katsokaa vaikka kuinka iloinen koko perhe on tässä maljakkoon painetussa kuvassa! ... mutta missä Nipsu? :<)

Jotain mekin kuitenkin Muumeilta voimme oppia. Kuten laulaja Mikakin lauloi: "Relax, take it easy / For there is nothing that we can do". Mun mielestä elämää ei tule ottaa liian vakavasti. Halua ja tahtoa päästä pitkälle saa tietenkin olla, ja se on luonnollisesti vain hyvä asia, mutta joskus asiat vain eivät mene kuten haluaisi vaikka miten yrittää ja yrittää. Tällöin tulisi löysätä hattua ja miettiä, onko mulla kuitenkaan oikeaa tarvetta saada tavoittelemani asia - onko mun onnellisuus sen saavuttamisesta kiinni, vai voisiko onni löytyä jostain muualta?

Kaikki sujuu helpommin kun ei vaadi itseltään tai muilta aivan liikoja. Mielestäni tärkeintä elämässä on olla onnellinen, enkä usko, että onnellisuus syntyy jatkuvasta suorittamisesta ja niiden suurien, kaiken "paremmaksi muuttavien" hetkien odottelusta. Jokainen meistä on varmasti iloinnut ns. pienistäsuurista asioista: asioista, jotka tekevät sillä hetkellä onnelliseksi, mutta eivät yksittäin suuressa mittakaavassa ole kovinkaan merkittäviä. Tällaisia hetkiä olen kokenut viime aikoina paljon - vanhan lempibiisin uudelleen löytäminen, hiljaa leijailevat ensilumen hiutaleet (ei siis tämä kamala tän päivän lumimyrsky, joka aiheuttaa mun talviunihaaveet), tunne kun rakas koirani tulee hetkeksi nukkumaan mennessä viereeni kuin sanoakseen hyvää yötä, poikaystävän leikkimielinen kiusoitteleminen joka päättyy nauruun ja pusuun... Voisin jatkaa listaa loputtomiin.

Nämä kaikki pienet hetket muodostavat loppupeleissä suuren osan onnellisuudesta. Jokaisen tulisi joskus pysähtyä ja miettiä kuinka onnellinen onkaan vaikkapa kuullessaan läheisen nauravan tai syödessään sitä lempiruokaa, josta on haaveillut jo monta päivää. Viikonloppuaamut ovat myös hyvä esimerkki näistä mun pienistä onnen hetkistä: kuinka ihanaa onkaan herätä poikaystävän vierestä hyvin nukutun yön jälkeen myöhään aamulla, käydä koiran kanssa pitkä, rento aamulenkki, syödä sen jälkeen hyvää aamupalaa pitkän kaavan mukaan ja lukea samalla päivän sanomalehti...

Ja Muumit jos ketkä hallitsevat tämän taidon! :D Niiskuneiti on aina onnellinen löytäessään kauniin näkinkengän, Muumimamma rakastaa auttaa ja laittaa ruokaa muille, Hemuli saa suurta iloa tutkiessaan jotain satunnaista päivänkakkaraa ja niin edes päin. Jos ette Muumeista pidä, toisin kuin allekirjoittanut :D, ajatelkaapa vaikka koiria. Ne elävät täysillä hetkessä: onni tulee niinkin vähästä kuin pienestä makkaranpalasta tai korvan takaa rapsutuksesta. En mä ainakaan voi olla muuta kuin kateellinen koirille.

Mä en tästä tekstistä huolimatta ole mitenkään erityisen optimistinen tai positiivinen ihminen, päin vastoin mä meen tosi helposti jopa pessimistisyyteen asti ja oon ehkä se suurin valittaja vaikkapa maanantaiaamuisin. En kuitenkaan tykkää tästä mun ominaisuudestani itse, vaan mä oikeasti koitan koko ajan opetella positiivisempaa ajattelutapaa ja sitä, että osaisin iloita myös pienimmistäkin asioista. Tää vaatii kyllä paljon työtä, muuttuminen on tosi, tosi vaikeaa, mutta oon kyllä huomannut jo jotain pieniä muutoksia itsessäni mistä kyllä oon aika iloinen :) Muille se ei vielä ehkä välity, mutta kyllä mä siihenkin vielä joskus pääsen. Positiivisempi ajattelu tuottaa kuitenkin mulle itselleni niin paljon enemmän iloa ja onnea kuin ainainen sarkastisuus ja negatiivisuus pienintäkin risua kohtaan.

Mun mielestä kaikkien kannattaisi välillä keskittyä niihin pieniin onnen hetkiin. Tästä päästäänkiin kätevästi mun seuraavaan asiaan (jos kukaan on jaksanut lukea tänne asti): Koska maailmassa ei voi olla liikaa onnellisuutta, haastan kaikki turribloggarit listaamaan kymmenen pientä onnen hetkeä, joita olette viime aikoina kokeneet!

Koska oon kirjoittanut tätä jo pari tuntia, ja multa loppuu läppäristä pian akku enkä jaksa hakea laturia viereisestä huoneesta, jätän listailut toiseen kertaan :) Mutta olis oikeasti tosi kiva lukea teidän listoja, sillä tollaset tuppaa saamaan muutkin hyvälle tuulelle!

... Ja ei huolta jos tää ylenpalttinen onnihehkutus ällötti, takaan, että tuutte lukemaan multa vielä hirveää valitusta jostain telkkariohjelman unohtamisesta :-D Tää aihe nyt vaan sattui olemaan mielessä, ja tuumasin että vois olla ihan kiva tapa aloittaa mun huikea bloggausura, haha. En kyllä tosiaan tuu aina kirjoittamaan tällaisia kilometrin pituisia pohdintapostauksia, siinähän menis ikä ja terveys.

//muoks:
Oho, mä ja Eveliina liikutaan samankaltaisilla Muumilinjoilla! :D No, Muumeja ei voi olla ikinä liikaa. Muumifilosofia = <3

Mut nyt hyvää yötä ja onnellisia hetkiä kaikille!
(laitetaan nyt vielä sydän kun oon niin ällö) <3 Maisa

Happiness is a how; not a what. A talent, not an object.
-Hermann Hesse

Kuvat täältä ja täältä