Voisin kuitenkin esitellä itseni ja kertoa itsestäni jotain, vaikkei se välttimätti ole kaikkien mielestä mielenkiintoista.
Nimi on Rebecca ja olen 95 syntynyt tyttö Helsingistä. Perheeseeni kuuluu äiti, kissa ja koira. Pienillä eväillä liikutaan.
Pidän kovasti musiikista, olen joskus nuorempana soittanut pianoa, mutta se jäi jotenkin pois. Olen kuitenkin viimeisen kolmen vuoden aikana pyrkinyt soittamaan sitä aina kuin mahdollista. Minulla on palava tarve soittaa jotain ja luoda musiikkia. Minulla on tällä hetkellä vaiheessa Korobeiniki, joka kuulostaa vallan kauniilta, kun sen soittaa oikein. Haparoin vielä, joten toistaiseksi se kuulostaa järkyttävältä. Mut ei kai siinä muuta kuin treeniä!
Harrastan jalkapalloa FC Itä-Helsinki nimisessä joukkueessa. En kyllä tiedä kuinka kauan vielä jaksan. Pelasin ennen Valtissa, mutta joukkue lopetti, jolloin meidät yhdistettiin muutaman muun joukkueen kanssa samaan pakettiin. Valmentajamme vaihtui, en ole vielä tottunut siihen. Olen flunssani takia ollut poissa nyt aika paljon, enkä ole pelannut vielä Itä-Helsingin tytöissä. Harrastan jalkapalloilun lisäksi koiria, pääasiallisesti hakua, rally-tokoa, tokoa ja sivussa agilityä. Kisoihin asti ei vielä olla päästy, mutta ehkä sekin aika koittaa vielä.
Koirailusta tarkemmin. Minulla on pitkäkarvainen collieuros Sagur. S tuli meille kolme vuotiaana ja herra täytti kuusi vuotta n. viikko sitten. Harrastan sen kanssa satunnaisesti näyttelyitä ja mätsäreitä. Toko ja haku on tällä hetkellä ne päälajit, en kuitenkaan ole tokoa ikinä harrastanut missään ryhmässä. Agilitykentällä käydään silloin tällöin. Lisää Sagurista blogissa.
Minulla on koiran lisäksi yksi kissa, Spidi. Kiltein mies mitä maasta löytyy. Nauttii sylissä olemisesta ja pussailusta. Se on ollut meillä ihan pennusta asti, eli reilu 8 vuotta se on asustellut meillä.
Minun lempiruokani on kiinalainen ruoka. Voisin syödä sitä aina. Rakastan sitä kastiketta, niitä makuja, niitä äyriäisiä, niitä lihoja, sitä riisiä omnomnom. Lempijuomani on Pommac. Rakastan simaa, mutta sitä saa niin harvoin. Pommac on hyvä korvike simalle.
Olen koulussa keskiverto-oppilas. Keskiarvo heittelehtii lukuaineissa 8.34 ja jos kaikki aineet lasketaan niin 8.51. Pyrkimyksenäni on päästä luonnontiedelinjalle lukioon Käpylään peruskoulun päätyttyä. Jos en pääse luonnontiedelinjalle niin menen yleislinjalle ja luulisin keskiarvoni riittävän sinne.
Koulu stressaa kyllä, mutta olen sen verta rento, etten jaksa aina ajatella sitä. Totuus on se, että mä tahtoisin amikseen, mutta mut pakotetaan lukioon joten tässä sitä sitten mennään...
En kuuntele suoranaisesti mitään tiettyä musiikkityyliä tai jotain tiettyjä bändejä. Pompin biisistä biisiin ja kuuntelen äärimmäisen laajasti vähän kaikkea. Jos tähän jotain heittäisi niin Daft Punk, Muse, Hot Chip, UnsraW, Miyavi, MUCC, Gackt.. okei no aika j-rock voittoista. Last.fm kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Lastinimestä ei kannata välittää, tein sen kovin nuorena ja sillon oli koolia keksiä tyhmiä nimiä.
Nautin paljon tvn katselusta, kuten sitcomeista ja erilaisista talk showsta. Lempi talkkareihin kuuluu the Late Late Show ja Rove live. Lemppari telkkariohjelmiin kuuluu M*A*S*H, 'Allo 'Allo!, Arvostele mun illallinen Britanniassa, C.S.I miami, NCIS, Monty Python and the Flying Circus, the Fawlty Towers, Frendit, Frasier ynn.
Saavuin turrilaan 2008 Tammikuun lopulla. Olin silloin 12 vuotias. Olin kamalan arka enkä oikein tiennyt mitä minun pitäisi tehdä. Sen kuitenkin tiesin, että halusin virtuaalikennelin ja mielellään mahd. nopeasti. Syntyi valmisleiskalla höystettynä sekakenneli Sagura's. Se toimi sillä nimellä pienen hetken, koska sen niminen virt. kenneli on (doggikenneli), joten siitä tuli Wolfeye's. En tietenkään siinä vaiheessa tiennyt vielä fci:n kennelnimirekisteristä, joten ajattelin, ettei se ole käytössä, kun ei googlesta löydy. Wolfeye's kasvatti lk ja pk collieita. Ehti tulla kolme pentuetta Wolfeye's nimen alle ja kaikki pentueet olivat pk collieita.
Koska sen niminen oli sitten olemassa, niin jouduin vaihtamaan sen. Minua stressasi ja ärsytti, en keksinyt mitään hyvää. Mutta onneksi Kirsi hakkasi näppistään sen verta, että siitä tuli mielenkiintoinen kirjainyhdistelmä, kuin Haovc. Se nappas heti ja näinpä Wolfeye'sistä tuli Haovc.
Monet ovat ihmetelleet miten ihmeessä tuo lausutaan. Jaa-a, no enpä tiedä. Itse lausun sen Haovak ja musta se on hyvä lausumistapa.
Musta tuntuu, että nyt on meneillään joku virtuaalikoiralama. Suurin osa vanhoista ja erittäin aktiivisista harrastajista ovat pitkällä tauolla tai lopettaneet. Tämä tietenkin vähentää kiinnostusta vähän kaikilla. Virtuaalikoirien keskeisin tarkoitus on kuitenkin se, että kun on päässyt tiettyyn pisteeseen asti, sen voi pennuttaa ja tehdä pentue. Mitäs nyt, kun pennut eivät mene oikein kaupaksi? Olen huomannut Pentueet aluetta selatessani, että yhä useampi saa upitella maailman loppuun asti, että saa edes yhden tai kaksi kiinnostunutta. Onko virtuaalikoirat menettämässä hohtonsa vai käykö näin aina? Olen kuitenkin ollut kohta vasta vain kolme vuotta ja voisin kuvitella, että kun porukka siirtyy peruskoulusta muualle, niin virtuaalikoirajutut vähenevät ajanpuutteen vuoksi. Ainakin näin monelle entiselle harrastajalle on käynyt, ei enää riitä aika eikä kiinnostus. Mikä saisi kiinnostuksen nousemaan?
Itselläni on ollut nyt pari kuukautta on/off kausia. Saatan kisata, ehkä en. En jaksa enää kytätä kalentereita, kun en kuitenkaan ehdi enää parin tunnin kuluttua sisään. Tuntuu aika kauhealta, kun on niin paljon virt. koiria kuin minulla, eikä pääse kisoihin. Jokainen kisa on tärkeä, koska tällä määrällä ei voi löysäillä. Nyt kuitenkin löysäilen ja odottelen oikein mielenkiinnolla niitä herätysviestejä. Toisaalta, todella monella on nyt ollut taukoa, joten suurin osa kasvattajista eivät varmaan edes tajua herätellä, kun eivät ole itsekään enää aktiivisesti mukana.
Turrilassa on keskusteltu jonkin aikaa siitä, miten virtuaalikoirailusta saisi mielenkiintoisemman. En tiedä tähän vastausta. Halutaan persoonallista ja aidontuntuista, mutta realistista on vaikea toteuttaa, kun harva oikeasti jaksaa nähdä sitä suurta vaivaa sen toteuttamiseen. Aluksi tuntuu siltä, että jaksaisi ikuisuuden, mutta ei oikeasti jaksa paria viikkoa enempää. Tietenkin on poikkeuksia ja jokainen poikkeus on hyvä. Itse kuulun siihen, joka on aluksi todella innoissaan realistisuuden tavoittelussa, mutta lopulta kyllästyy aika pian, kun pää ei pelitä. Inspiraatio loppuu nopeasti, kun ei ehdi kisoihin. Silloin ei saa tuloksia ja se lamaannuttaa, se onkin suurin syy omaan taukoiluuni. Olen harkinnut lopettavani pari virtuaalikenneliäni (ja niitähän jäisi vielä järjettömästi), mutten pysty luopumaan niistä koirista. Olen kuitenkin osan keksinyt aivan itse ja olen kisannut paria yksilöä lukuunottamatta täysin itse. En halua heittää sitä vaivaa menemään, koska tuloksia on nykyään vaikea saada. On luokkien kokoa suurennettu, mutta eipä se hirveästi ole sinällään auttanut, koska todella moni vetää sen siihen minimirajaan.
Uhan alla olisivat Tawaret, Shinsou, Sarlovek ja mahdollisesti myös yksityiseni. Koiria en kuitenkaan heivaisi, osan kyllä joo, mutta osan siirtäisin. Siinä se suurin ongelma taitaa piileäkin. Mulla ei ole mitään interestejä roudata koiria kennelistä toiseen.
Vielä virtuaalikoirista, vSPKL järjestää pian Mestaruuskisat! Pitäkää silmät auki kiinnostuneet kisaajat, viime vuonna järkkäsin ja ihan kivasti meni, osallistujia oli muutama sata, toivottavasti mestaruuteen osallistuu yhtä paljon kuin viime vuonna. Turrilassa sitä tietenkin vielä mainostan, kunhan saan kisasivun tehtyä. Tämän viikon lopussa viimeistään se julkaistaan.
Sit vielä. Musta on hurjan kiva, että Voittaja on pian. Se kokoaa yleensä kaikki turrilaiset yhteen, kun siellä on järjettömästi turrilaisia aina pyörimässä joko kehissä, töissä tai muuten vaan. On mahtavaa nähdä taas joitakin, kun viime näkemästä on about vuosi tai hieman alle. Itse ilmestyn sunnuntaina ja hautaudun varmaan pehko kehälle.
Loppuun haluaisin jakaa Late Late Shown loistavan pätkän. Nauran joka kerta ääneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti