maybe i need some rehab or maybe just need some sleep

Miten musta tuntuu taas siltä kuin en osaa valita ystäväpiiriäni kunnolla. Tai sitten minuun on niin kiva kaikki paska siirtää. Olen siis joku päiväkirja mihin voi kaiken kertoa ja koska se jää lukkojen taakse ei tieto voi levitä eteenpäin. Ihan kivalta se tuntuu kuin ihmiset uskaltaa mulle avautua, mutta sitten kun sitä kuraa alkaa lentämään enemmän niskaan... Enhän mä siitä tilanteesta osaa poistua. Koska omistan jonkunsortin luonnevamman. Tietystikkään näinkin herkkä kuin minä ei takuulla osaa sanoa mitään hienotunteisesti vaan kaikki purkautuu sitten mukavalla kiukulla. Eli tälläinen persoona olen.

Sitä kun tietäisi pitäisikö ystävät minua ystävinään. Toisena päivänä koen olevani heille sydänystävä, toisena taas tuntuu kuin muut haluaisivat minun kadota silmistään. Välillä minustaa tuntuu siltä, että saan pisteleviä kommentteja, hiljaisia hetkiä vain sen takia kun minä olen minä. Missä kiikastaa? Tykkään mennä virran mukana ja olla sovussa niin pitkään kuin voin, joten pyrin kaikin keinoin välttämään konflikteja koska niissä sitten saattaa tapahtua ihan mitä vain. Sulaudun seinäruusuksi helposti ja vaikka omistan vanhoja mielipiteitä, myötäilen niitä siltä hirveästi muiden kanssa.

Tuntuu kuin välillä pitää vetäytyä sivummalle ja odottaa kaverin lupaa tulla taas lähemmäksi. Olen kyllä lopettanut mielistelemisen (kuulostan koiralta) joidenkin kavereiden suhteen lopullisesti ja ehkä se näkyy sitten suhteessa rakoiluna. Kaikkien kavereiden kanssa kyseistä ei tapahdu, mutta ehkä noin 3-4 henkilölle minun on melkein pakko. Joillekkin on vain pakko, koska joudun kestämään heitä koulussa. Vahvat persoonat tallaa minut helposti ja yleensä myös annan heidän tallata itseni.

If you keep talking that
Blah blah blah blah blah

Kyllä minusta löytyy myös tulisuutta ihan tarpeeksi ja pystyn sanomaan suoraan mikäli asia menee aivan liian pitkälle. Se tuntuu hyvältä, samalla puhdistan omaakin mieltä jos joku asia on mieltä painanut. Joskus huomaan järkytystäkin leijuvan ilmassa jos saatan sanoa suorempaan. Se on huvittavaa ja saa minut joskus hyvälle tuulelle. En silti ole mikään persoonaton, ehkä se persoonallisuus sitten joidenkin henkilöiden kanssa on näkymättömämpää kuin toisten. Äärimmäisyyksiin en yleensä mene kuten siihen bitchailuun, mutta kyllähän olen huomannut välillä itsestäni sellaistakin luonnetta. Hyvin harvoin.

Toivottavasti teksti ei kuulosta siltä etten omistaisi hyviä ystäviä, päinvastoin. Elämässäni on paljon ihania, uskollisia ja minua ymmärtäviä ystäviä jotka ei jätä pulaan. Tuntui hetken niin hirveältä kun ajattelin joitakin kavereitani ja heidän suhdesotkujaan ja samalla siirryin itseeni ja ajattelemaan kuinka huono minä olen joskus kaverisuhteissa. Siitä se noidenkehä alkaa.

You be delaying, you always sayin' some shit
You say I'm playin' I'm never layin this di...
Sayin blah blah blah cause I don't care who you are
In this bar it only matters who I am

Suurinosa kaveripiiristäni on koiraihmisiä. Minulla on suuri tarve keskustella koira-asioista joten joidenkin ihmisten kanssa tuntuu siltä, että asian merkitys heille olisi mitä pienin. Sitten keskustellaan jostain heille tärkeästä asiasta, kuuntelen mielenkiinnolla (tai yritän) ja yritän ymmärtää heitä. Miksei tämä onnistu heiltä? "Taasko sinä Viivi olet koirasivuilla!". Kyllä olen. Paljon paremmaksi harrastukseksi olen koirat todennut kun yltiöpäisen kännäämisen. Noh makuasioista on turha kiistellä. Kaipaisin vähän myötätuntoa joiltakin ihmisiltä.

Palaten vielä pari lausetta taaksepäin, koiraihmisiin suhteeni ovat lisääntyneet mitä pidän vain hyvänä. Jämsässä minulla on pari oikein mukavaa ystävää joiden kanssa pystyy puhumaan, mutta myös ympäri Suomea ihmisiä löytyy. Eikö se vain niin mene, että koiraharrastus yhdistää!

Ehei, en ole niin yksitoikkoinen immeinen, että joka lauseeni alkaa sanalla koira vaan minä olen vannoutunut urheilufani joten jospa siitä jo saa erilaisia keskusteluita tehtyä. Tervetuloa keskustelemaan kyllä tältä tytöltä juttu lähtee.

Toivottaa, Viivi ja Ropelli-Rombe