Onnellisuutta

MaisaPentti laitto joskus aikoja sitten haasteen kertoa kymmenestä onnenhetkestä, joita on tuntenut lähiaikoina. Mie yritän nyt kertoa jotain, koska on sellainen olo, että saatan vaikka keksiäkin!

Jokaista joskus on haavoitettu
sitä elämä toistaa
jokainen kolhu on parannettu
haavat huominen poistaa
joka päivä täytyy uskaltaa
jotta voisi murheet unohtaa

Valtavan ihanat sikani on ensimmäinen onnellisuuden syy. Eli Rippu ja Rella. Minun häntää vispaavat hurjapäät, joiden ruokahalu on pohjaton. Tykkään niistä molemmista hurjasti ja minusta on hienoa, että mulla on noin huippuja koiria olemassa! En ole katunut vielä kertaakaan Rellan ottamista, vaikka etukäteen se kävi joskus mielessäkin, että jos katuisin. Ne on vaan niin hienoja koiria ja niitten hännän heilutus ja iloinen hösellys piristää aina hurjasti päivää. Ihan parhaita ja rakkaimpia koiria ikinä (:

Kaverit! Ne on parhaita ja mahtavia. Mulla on neljä kaveria ylitse muiden ja ilman niitä en olis ollenkaan mie. Ne jaksaa kuunnella minun huonoja pöljiä juttuja ja olemattomiakin huolia. Ja niiden auttaminen on mahtavaa. Ilman kavereita ei vois elää. Olin lukion alussa tosi yksinäinen, osittain se oli omaa syytäni, mutta sitten tajusin, että hitto, mullahan on ihan mahtavia kavereita. Ne on aina jossakin, vaikka ei aina siinä vieressä oliskaan. Ei ne minua hylkää. On huippua, kun on ihmisiä, joiden kanssa voi olla ihan oma itsensä ja tehdä hulluja tyhmiä asioita. 

Metsässä kulkeminen saa minut aina onnelliseksi. Tänään kiipesin taas Lapinvaaran päälle ja nautin, kun aurinko paistoi sinne. Oli upeaa seisoa siellä minun ihanien koirien kanssa ja katsella, kun ensin aurinko paistoi hieman sivusta ja vaan puiden latvat oli punaiset, sitten se tuli siihen hakatulle aukealle ja koko aukea oli ihan punainen auringonpaisteesta. Aukealla vaaran päällä, pakkasta -25 ja auringonpaiste, mie pystyn silloin mihin vaan!

Mummolassa oleminen saa minut kans hyvälle tuulelle useimmiten. On mukava mennä paikkaan, jossa tuntee olonsa tervetulleeksi ja kotoisaksi. Katottiin mummon kans viikonloppuna vanhoja kirjoja ja valokuvia, sitten se kertoili kaikkia vanhoja juttuja ja se oli tosi kivaa. Vaikka mummo onkin välillä melko ärsyttävä (tosi vanhanaikanen, naisten ei esim. tarvi omistaa metsää eikä ajaa traktorilla tai käyttää moottorisahaa), niin silti se on ihana.

Meidän luokka ja meidän luokan pojat on ihania (ei siellä kyllä minun lisäksi muita olekaan kuin poikia). Kaikki kymmenen on ihania. En voisi ikinä kuvitellakaan seurustelevani niistä kenenkään kanssa, mutta minusta on ihan parasta, kun siellä jokaisella on oma paikkansa ja jokainen on jotenkin tarpeellinen ja oleellinen osa sitä luokkaa eikä kukaan jää ulkopuoliseksi ikinä. Ikinä en ole ollu paremmassa luokassa enkä varmaan tule olemaankaan. Ruokailussa testataan aina vatsalihaksia, kun nauretaan puolikuolleina. En ois voinu koskaan kuvitella, että mulla on kymmenen niin mahtavaa kaveripoikaa. Oli ihana eilen, kun kaikki yritti saada yhtä aikaa äänensä kuuluviin ja huutaa yhteen ääneen ratkaisua johonkin asiaan. Just se on parasta, kun kaikki osallistuu ja kaikkien mielipidettä kuunnellaan ja kaikki yrittää yhdessä tehdä jotain.

Musiikki. Se saa onnelliseksi. Musiikki saa surulliseksi ja iloiseksi, se saa rauhoittumaan ja ikävöimään ihan hulluna. Tykkään eniten suomalaisesta musiikista, koska olen rehellisesti sanoen surkea kielissä ja sanat on mulle kaikissa kappaleissa tärkeitä. Osaan ulkoa monen suomalaisen iskelmälaulun sanat, joita hoilailen sitten serkkujen kanssa ja yksinäänkin. Nyt tällä hetkellä soi Juha Metsäperän Olen lähelläsi. ♥ 

Mitä vielä? Minun parantunu itsevarmuus. En voi sanoa, että mulla koskaan olis ollu huono itsetunto, siis pidän itsestäni oikeasti tällaisena kuin olen muuten, mutta olen tuskallisen ujo. Nyt oon kuitenki päättäny joka päivä, että jos en jotain meinaa uskaltaa tehdä, niin teen just sen. Ehkä mie sillä tavalla opin uskaltamaanki kaikkea, ainaki kannattaa yrittää. On upeaa huomata, että hitsi, miehän sanoin asiat ennen kuin huomasin edes ajatella. On mukavampi olla, kun uskaltaa olla niin kuin on. Voi pojat, kiitos ♥

Kauniit asiat yleensäkin saa iloiseksi ja onnelliseksi. Rakastan kauniita valokuvia, kauniita esineitä, kauniita huoneita, kauniita ihmisiä, kauniita hetkiä. Tähän tekstiin kuvien etsiminen oli ihanaa, hymyilen! 

Hymy saa onnelliseksi. Varsinkin itselle tärkeältä ihmiseltä, ihastukselta, kaverilta, serkulta, veljeltä, keneltä vain tärkeältä ihmiseltä. Kahden ihmisen välinen sellainen tietty hymy saa aina hymyilemään. Toissa päivänä näin pitkästä aikaa yhtä poikaa, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Sen hymy ruokalan läpi oli vaan niin ihana. Pojat kyseli, että mille mie rupesin hymyilemään ja ne pyöri ruokalassa ympyrää ko ne koitti keksiä sitä syytä.

Sitten se yksi hetki, kun viime viikonloppuna peittelin pikkusiskon 10v nukkumaan. Se poltti sormensa päivällä ja sen sormi oli hirrmuisen kipeä vielä illallaki. Mie istuin koneella ja taisin muuten kirjottaa jotain tekstiä taas kerran, kun se meni vessaan ja huljutteli sitä sormea kylmässä vedessä. Kun kysyin, että mikä sillä on kun se ei ole vieläkään nukkumassa, niin se rupes itkemään ja sano, että kun se sormi on niin kauhean kipeä. Sitten käärin sen sormen ympärille sellasen kylmään veteen kastellun rätin ja peittelin sen ja istuin sen vieressä niin kauan että se nukahti. Ihana pikkusisko ♥

Kaikki kuvat we♥it