Mutta heippahei vaan kaikille! Olen Satu, 16-vuotias lukiolainen Jyväskylästä. Kotona pyörii kaksi keskikokoista villakoiraa Milla ja Iita, sekä isoveli ja vanhemmat, mutta ei niillä niin väliä. Olen hurrjan pitkä ihminen, koska pituutta löytyy sen 174 senttimetrin verran. Tykkään tosi monista asioista, joita ovat mm. musiikki, elokuvat (erityisesti Sofia Coppolan tuotokset!), dataaminen, syksy ja talvi sekä villasukat. Luonteeltani olen kaverieni mukaan todella ulospäinsuuntautunut, kovaääninen ja vauhdikas, mutta voin paljastaa olevani joissakin tilanteissa myös tosi ujo ja hiljainen. Jos sille päälle satun.
Laitoin esittelykuvaani tuollaisen supervanan filmikameran kuvan (joka ei valitettavasti ole mun omani), koska tykkään myös paljon valokuvaamisesta. Pienempänä käytin näppäränä tyttönä pokkaria, kunnes sen ihka oman järjestelmäkameran sain rippilahjaksi vuosi takaperin. Alkuun tuli vain kuvattua omia koiria ja mitä milloinkin. Niin kuin aika monet muutkin, jotka saavat ensimmäisen järjestelmänsä. Kesän ja kevään aikana intouduin kuitenkin kuvaamaan muutakin ja pikku hiljaa löysin sen oman juttuni. Nykyään kuvaankin pääasiassa ihmisiä, joskin mallien löytäminen tuottaa vaikeuksia. Ilmoittautua saa! (:
Koska musiikki on tosi iso osa elämästäni, omistan sille kokonaisen kappaleen. Pianonsoiton aloitin viisivuotiaana ja monien taisteluiden ja motivaatiottomien vuosien jälkeen soitan vieläkin. Vaikka hurjina nuoruusvuosina olin varma, että en tulisi koskaan pitämään soittamisesta ja koin koko harrastuksen turhana, en voisi kuvitellakaan lopettavani soittamista. Kovin kiitollinen olen vanhemmilleni, etteivät luovuttaneet, vaan pakottivat jatkamaan vaikka pistinkin hanttiin. Pianon lisäksi kuuntelen musiikkia. Paljon. Olen monien mielestä todella huono musiikin kuuntelija, koska en ole löytänyt vieläkään sitä omaa juttuani. Kuuntelen aina vain sitä, mikä kuulostaa hyvältä omaan korvaani. Lajit vaihtelevat trancesta screamoon ja post-hardcoreen. Lempiartisteikseni/-bändeikseni voisin mainita mm. Husky Rescuen, Dir en greyn, MUCCun, Greeley Estatesin, Alesanan ja Loveholicin. Löydyn myös Last.fm:stä, josta löydyn hienolla nimimerkillä SAWWUU.
Turrihistoriastani voin valottaa sen verran, että virtuaalikoirailuun tutustuin jo vuoden 2003 tai 2004 tienoilla, mutta ensimmäisen kerran rekisteröidyin Karvaturreihin kai 2005 aikoihin. Mulle tuli siis vuotta siis täyteen! Aiemmin olen laudalla pyörinyt ainakin nimimerkeillä Sattis, Turvenuija, PUUDELISATU ja ihan vaan Satu. Nykyisin en enää virtuaalikoirailua harrasta, mutta Tuwwila on paikka, josta ei pysty olemaan erossa. Olen kuitenkin saanut sen kautta monia ystäviä, joiden kanssa pidän yhteyttä, enkä ole vielä löytänyt vastaavaa palstaa, josta löytyisi niin paljon samanhenkistä porukkaa.
Nyt kun pääsin vauhtiin, haluan jatkaa aiheella Turrila. Kurkistelin juuri äsken Mitä tahtoisit sanoa-ketjuun, johon olin käynyt eilen kehumassa niin itselleni tärkeitä kuin omissa silmissäni mukavan ja mielenkiintoisen oloisia käyttäjiä. Listassani pyöri niitä nimiä, joita näkee MTS:n kehumisviesteissä suhteellisen usein ja tunsin äsken pienen piston sydämessäni, kun esille nostettiin, että Turrilassa olisi jokin piiri pieni pyörii-ryhmä, eikä sen ulkopuolisten käyttäjien viestejä huomioitaisi millään tavalla.
Niin kuin Rotta sanoikin, jokainen turrilan käyttäjä on ihan yhtä tärkeä! Meitä on palstalla useampi sata aktiivista käyttäjää, eli on luonnollista, että näin syntyy pienempiä kaveriporukoita. Se on väistämätöntä. Omasta mielestäni Turrilassa on silti mielettömän hyvä yhteishenki ja jokaisella on aivan varmasti mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Ei saa luokitella itseään ulkopuoliseksi tai jotenkin syrjäytetyksi, koska äkkiäkös sitä rupeaa ajattelemaan niin. Rivien välistä on sen jälkeen helppo lukea piiloviesti "anteeksi että olen olemassa ja että kirjoitan tänne, kun en ole edes suosittu". Vaikka itse olenkin pyörinyt palstalla pidemmän aikaa, tunsin oloni todella pitkään ulkopuoliseksi. Ja jos rehellisiä ollaan, tunnen osittain nykyäänkin. Monet kerrat olen ollut valmis häipymään koko paikasta, koska tuntui etten ollut tarpeeksi kiinnostava, jotta olisin saanut kavereita tai päässyt sisään johonkin "porukkaan".
Tekstistä katosi pointti jo kauan aikaa sitten, mutta omasta mielestäni on kurjaa, että jotkut kuvittelevat Turrilasta löytyvän jotain kuppikuntia ja sisäpiirejä, joiden jäsenet eivät haluaisi tutustua muihin ja pitäisivät vain omia kavereitaan mielenkiintoisina tai hauskoina. Itse en ole sellaisia havainnut. Ehkä olen sokea tai muuten havaintokyvytön. Joka tapauksessa olette kaikki mielettömän ihania ja jatkakaa kirjoittamista. Älkää ajatelko, etteikö kukaan lukisi viestejänne. Aivan varmasti aina joku lukee ja aivan varmasti jokainen teistä voi ennakkoluulottomalla asenteella löytää palstalta uusia tuttavuuksia. (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti