Jos vaikka sitten aloitetaan kertomalla kuka mie olen ymsymsyms :--)
Oon siis tammikuun 25. päivä 16 vuotta (-95) täyttävä tyttö Vantaalta ja nimihän multa myös löytyy, ja se on Nora. Nuorempana mun oli hankala hiusten väriä sanoa, mun hiukset oli useimmiten punaset tai oranssit, mut joissain väleissä vaaleetkin. Sitten kun ruskeeta halusin kokeilla, mun hiuksista tulikin vihreet ja se oli täysi katastrofi. Sen jälkeen mä sain kuin sainkin onneksi ruskeet hiukset kun ne värjättiin parin kuukauden päästä uudelleen. Nyt mulla on kuitenkin ollut vaaleet hiukset jo oisko 3 vuotta.
Mun perheeseen kuuluu eronneet äiti & isä, kaks pikkuveljeä ja tollanen pienoinen eläinjoukkio. Meiltä löytyy kaksi koiraa, saksanpaimenkoira Tupe ja länsigöötanmaanpystykorva Helmi, jotka molemmat narttuja. Tupesta tulee äidille suojeluun kisakoira ja Helmi on mun "monitoimikoira", käydään näyttelyissä (FIN MVA) ja kisataan agilityssä (mini1), sekä tokoillaan ns. epävirallisesti. Ehei, meidän eläimet eivät olleet vielä siinä, meiltä löytyy myös kaksi kissaa, Matti -08 ja Teppo -10.
Mä oon pienestä pitäen elänyt koirien keskellä, kun mä synnyin, äiti oli just antanut sen kissan pois, ja meillä oli spn Karo. Kun mä olin vähän reilut 6kk vanha, meille muutti spn Inka, joka pysyikin meillä pitkän ajan. Karo muutti mun kummitädin luokse yhdessä vaiheessa, mutta Inka pysyi meillä viimiseen hetkeen asti.
Inkan kanssa äiti kisasi suojelussa ja jäljellä, saavuttaen sieltä tuloksiakin. Myös tokokokeessa tämä kävi Inkan kanssa. Karonkin kanssa oltiin jäljellä käyty, sekä näyttelyissä jossa se olikin menestynyt (Karo nlylinjainen, Inka sekalinjainen).
Mun muistikuvat lapsuudesta on vaan ne, että meillä oli Inka, jonka kanssa mä oon riehunut. Äiti on mulle monesti kertonut, että se oli ensimmäinen sen kavereista, joka sai lapsen ja näin ollen sillä ei ollut kavereita, joiden luokse se olis voinut viedä mut leikkimään näiden lasten kanssa. Siinä vaiheessa kun mä nukuin koiranpedissä ja koirien ruoka-ajan tullessa änkesin niiden kupille syömään äiti vei mut hiekkalaatikolle etsimään kavereita. :'D
Kun mä opin mun ensimmäiset sanat, ne oli Kaa ja Inna hijjaa. Ne ei murisseet mulle tai mitään, ne oli tosi kilttejä ja mä sain roikkua niiden hännässä kiinni, eikä ne sanoneet mulle mitään.
Karon lähdöstä mä en muista mitään, mut kun äiti & iskä päätti Inkan lopettamisesta, se oli mulle kova pala, mut niin oli äitille & iskällekin. Sitä parempaa koiraa tuskin tulee ikinä löytämään, se oli ihanteellinen harrastuskoira, tosi helppo koulutettava ja tuli lastenkin kanssa toimeen.
11.5.2007 tuli Inkan aika matkustaa sateenkaarisillalle, 11v 8kk vanha vanhus pääsi sillon koirien taivaaseen ja mulla oli ihan kauhee ikävä sitä pari ekaa viikkoa. Mä en ollut osannut ajatella yhtäkään hetkeä ilman sitä. En mä mun lapsuudestakaan muista pienintäkään hetkeä millon se ei ois ollut meillä, se oli itsestään selvä asia että meillä on spk-Inka joka on maailman ihanin koira ja se on meidän susikoira. Kun mä sain sitten penskana kavereita, näiden vanhemmat eivät nimittäin päästäneet näitä meille leikkimään, sillä meillä oli vaarallinen susikoira, kakskin ;)
Meillä on ollut näiden vuosien varrella oisko 6 saksanpaimenkoiraa, yks oli meillä puol vuotta ja meni lopulta mun serkuille, yks sitten taas muutti pois, sen purtua mua tai mun pikkuveljeä, vanhemmat eivät edes itse muista kumpaa. Tää samainen purija koira meni poliisikoiraksi testattavaksi, mutta se lähti sieltä lopulta uuteen kotiin, koska se vaan häkissä ollessaan pyöri ja jahtasi häntäänsä. Äiti sano että sillä oli vähän heikot hermot. Tää saksanpaimenkoirien älykkyys ;) Sitten meille tuli Niki-spk 2005 talvella ja tää jatkoikin matkaansa 6.7 saksanpaimenkoiraleirille, josta se löysikin itselleen uuden omistajan. Pääsi harrastavaan kotiin, kun äitin aika ei riittänyt sen kanssa harrastamiseen enää. Sitten meillä olikin jonkin aikaa pelkkä Helmi, kunnes meille muutti toi nykyinen spk-Tupe.Meidän eläinkanta ei ole painottunut pelkkiin koiriin, meiltä on löytynyt myös seeprapeippoja (Ulla, Seppo, Kari, Elina ja Miia), sekä kaksi hamsteria (Nelli ja Sera), sekä leijonanharjaskani Irmeli.
Kissojakin löytyy, ensimmäisenä meille tuli maatiaiskissa Lissu 7vk vanhana, mutta tää muutti 2-vuoden iässä äitin kummitytölle, kun aloitti meillä merkkailun. Lissun seuraksi meille tuli löytökissat Matti ja Hilma, joista Hilma muutti 2 kuukauden päästä uuteen kotiin, merkkailun vuoksi. Kissat olivat arvioidulta iältään 10 viikkoa meille saapuessaan. Lopulta meille jäi Matti, joka oli varhaiskastroitu olisiko 16-viikkoisena, jotta vältyttäisiin pentumahdollisuudelta, meillähän oli silloin kaksi leikkaamatonta tyttöpentua. Nyt tänä kesänä meille sitten muutti maatiaskissa Teppo, jonka piti tulla luovutusikäisenä meille, mutta se tulikin sitten 10 viikkoisena, emän omistajalla oli eri käsitys luovutusiästä kuin meillä.
Mä muistan, kun äiti soitti mulle yks päivä, että joo Hilma lähtee koeajalle jollekin sen kaverille pariksi viikoksi ja meni pari tuntia ja se soitti että noniin se tulee kattoon sitä nyt. Se oli mulle tosi suuri pommi, sillä mä en kerennyt sulatella asiaa yhtään. Ilman petsieläisiä mä en ois saanut itteäni hallittua yhtään, olin ihan rikki silloin.
Tää meidän hulvaton eläintausta, on varmaan johde sille, että mä oon innostunut koiraurheilusta näinkin paljon. Jos meillä ei ois ollut pienestä asti koiria, mä tuskin haaveilisin eläimiin liittyvästä työstä, tai siitä että saan uuden kisakoiran ymsymsyms. Mut ilman mun kissaintoa, mun äiti ei ois ikinä päässyt eroon kissapelostaan ;) Lissu tuli meille, eikä äiti uskaltanut koskeakaan siihen, nyt se jopa uskaltaa Tepon nostaa syliinkin, Matti on ihan mun kissa, eikä suostu olemaan kenenkään muun sylissä viittä sekuntia kauempaa.
Mä tykkään kuunnella musiikkia, yleensä mulla on voice telkkarista päällä, kun en jaksa koneella säätää musiikkien kanssa. Mulla on monta suosikkia, mut jos mainitaan vaikka Taylor Swift ja tältä paras kappale on ehdottomasti Love story. Mä tykkään kaikenlaisesta musiikista, joka on mun isälle vieläkin suuri ihme. On tässä 4 vuotta mennyt, eikä se vieläkään voi kunnolla käsittää että mä kuuntelen kaikenlaista, enimmäkseen ehkä kuiteen poppia. Äitin takia myös iskelmäkappaleet on mun päässä ja varmasti tiiänkin kaikki tuoreimmat kappaleet. ;)
Nuorempana mä kokeilin erilaisia harrastuksia, mun ensimmäinen harrastus oli uinti, jota en halunnut jatkaa kun en päässyt tuttuun ryhmään äidin unohtaessa ilmoittaa mut mukaan. Sen jälkeen kokeilin yleisurheilua, halusin erityisesti päästä harrastamaan korkeushyppyä, mutta äiti hommasi mut ryhmään, missä pelattiin jalkapalloa ja kerran kokeiltiin korkeushyppyä. Mä aloin sitten lintsaamaan tästä ryhmästä ja sainkin äitiltä vähän satikutia kun jäin kiinni.. Sen jälkeen mukaan kuvioihin tuli Helmi, jonka kanssa innostuin agilitystä. Äiti vei mut pari kertaa 4km päähän kentälle, missä oli puomi, aa ja pari hyppyestettä, sekä rengas, ja nää mä opetin sitten Helmille. Menihän siinä jopa 3 vuotta, ennen kuin sitten tutustuin hlöön, jonka avulla pääsin agilityseuraan sisälle ja nyt me kisataankin. Aloitusvaiheessa Helmi ja mä molemmat tykättiin agilitystä toooosi paljon ja tykätään kyllä vieläkin!!
Ennen agilityä me ruvettiin kuitenkin kiertämään mätsäreitä ja näyttelytkin kiinnostaa mua kauheesti. Tavoitteena ens vuonna käydä ulkomailla ees yhdessä näyttelyssä. Mätsäreistä ja näyttelyistä meillä onkin monenlaista palkintoa saavutettuna. On se Helmi vaan niin nätti tyttö!
TV:tä mä katson useasti, kaikki mahdolliset ohjelmat nauhalle tai katsomaan. Frendit, Täydelliset naiset, Salatut elämät, Simpsonit, Kadonneen jäljillä, Puumanainen, Greyn anatomia... Kaikki sarjat mitä mä vaan nään ja vaikuttaa kivoilta mä katson :-D Kavereiden kanssa on sit kiva koulussa jutella jostain sarjasta ja että mitä siinä on tapahtunut.
Turrilassa olen hillunut vuodesta 2008, välillä vähän aktiivisemmin ja välillä vähän epä-aktiivisemmin. Jokaselta nyt varmaan niitä kausia löytyy, tai jos ei löydy niin ees osalta! Mulla tää menee aina niin kausittain. Mun kasvatusrotuihin kuului aluksi sheltti ja saksanpaimenkoira, mutta mä päätin lopulta laajentaa vähän ja mukaan tulivat aussie, bortsu ja pehkokin. Mulle muutti myös yksi nahka ja gööttikin. Virtuaalikoirien pariin mä aluksi löysin tieni virtuaalihevospuolelta :-)
Mun ensimmäinen ns. virallinen virtuaalikennel oli Rosewell, koska en tiennyt että onko sitä olemassa irl, otin sen käyttöön. Kun sen käytössäolo paljastui mulle, mulla oli jo Windyheart'skin olemassa (joka meinasi kaatua siihen että joku sanoi sen olevan jo olemassa, onneksi ei ollut!), mutta sinne en halunnut sakuja ja pehkoja tunkea. Näin ollen rakkaiden turrien avulla me saatiin aikaan Rosewreick. Vuonna 2010 whokilledbambi lahjoitti mulle White Trash Circuksen, jossa onkin mun sekalainen sakki. Siellä on grosspitzejä, tiibetinspanieleita ja belgejäkin. Sinne mä voin hyvällä omatunnolla tunkasta kaikki, jotka ei kuulu RW:n tai WH:n kasvatusrotuihin. Yhdessä vaiheessa mulla ja Anskulla oli Lovere, jossa oli tipsuja ja pari shelttiä. Nää on vieläkin mun ja Anskun omistuksessa, mutta Loveressa nää eivät ole vaan WTC:ssä ja WH:ssa. Näin mä pystyn kisauttamaan näitä paljon paremmin.
Mä olen myös mukana pyörittämässä Virtuaalista Saksanpaimenkoiraliittoa, tän ylläpitoon saavuin mukaan tänä vuonna. Ajattelin, että kerta spk't on mua sydäntä lähellä, miksen auttaisi sitten virtuaalista saksanpaimenkoiraliittoakin. Vasta olen ollut mukana järjestämässä saksanpaimenkoirien pk-mestaruuksia, mutta uskon kyllä että nää hommat multakin sujuu ihan hyvin. Vielä ois ainakin erkkari tänä vuonna järjestettävänä :)
Mulla on vähän eksyksissä oleva olo, mun pitäis alkaa päättää jatko-opiskelupaikkojen suhteen, mikskä mä haluan lähteä opiskelemaan? Mä haluaisin työskennellä eläinten kanssa, mutta ei musta ois lähtemään minnekään pidemmälle opiskelemaan esim. eläintenhoitajaksi yms. Eläinlääkäriä musta ei tule, sen verran realistisesti mä osaan kuitenkin nää asiat jo ottaa. Äiti hihittelee, että mä oon ensimmäinen meidän suvusta, joka suorittaa lukion, mutta mä en olis niinkään varma. Se on tällä hetkellä mun ainoo vaihtoehto, mutta sinne mennessä mulla pitäis olla jo silti jonkinasteisia suunnitelmia mun tulevaisuudesta, että osaa niiden aineiden kanssa menetellä. Mulla ei kuitenkaan ole.
Mulla on eläimet ja lapset hyvin lähellä sydäntä, mutta lastenhoitajaksi musta ei välttämättä ole.. Mun piti tettiin mennessä valita, haluunko kokeilla eläinkauppatyötä, vaiko lastentarhatyötä ja mä valitsin eläinkaupan. Eläimet on kuitenkin mulle niin tärkeitä, että mä päätin valita ne. Kaikki ketkä on olleet siellä lastentarhassa tetissä meidän luokalta, on kertoneet että se oli ihan hirveetä ja et niitä oli juoksutettu siellä koko ajan ja ne lapset oli huutaneet ja paljon. Mä en tajua niitä, jos ne menee lastentarhaan, eikö niiden pitäisi tajuta että ne penskat huutaa siellä?? Eläinkaupassa jo mun vastaava kyseli, että onko ollut rankkaa, kun sain hyllyjä putsailla, eläimiä hoitaa ymsyms, mutta mun mielestä se oli niin rankkaa kun olin odottanutkin. Hää kertoi, että yleensä sinne tettiin tulleet on luulleet sitä paljon kevyemmäksi työksi, mulla toi kuitenkin vastasi täysin mun odotuksiani.
Mutta mä en usko, että saan enempää tekstiä syntymään just nyt, että pitää katella jos huomenna tai joku muu päivä syntyy enemmän, tää tais suuremmaks osaks olla sellanen esittelyteksti. Kirjottelinkin tätä joku 50 minuuttia :'D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti