perjantai 12. marraskuuta 2010

Tiedätkö sinä kuka minä todella olen?

Kuka minä olen? Vai olenko ylipäänsä mitään? Olenko surkea ja olematon vai paljon enemmän? Kenties en ole mitään, kenties olen paljonkin. Toisinaan sitä tulee mietittyä asioita liiaksi, toisinaan niitä ei mieti lainkaan - tekee kaiken vain hetken mielijohteesta. Kivuliaat sanat iskeytyvät toiseen, käsi heilahtaa. Sen jälkeen on vaikea pyytää anteeksi, mutta tutkiskelemalla itseään voi löytää syyn. Miksi tein niin? Miksi olen minä? Mikä minua vaivaa? Kehujakin on välillä hankala ottaa vastaan, mutta ne ilahduttavat aina. Ihminen on vain luotu sellaiseksi. Minutkin on luotu tällaiseksi.





Kuten moni muukin täällä on todennut, ei itsestään ole helppo kertoa. Kehujen ottaminen vastaan on hankalaa, mutta mitä tämä sitten on? Itsestään kertominen on ainakin mulle vain aina yhtä tuskainen projekti, koska pelkään kehuskelevani liikaa tai toisinaan aliarvioivani itseäni ja tekeytyväni huonommaksi kuin olen. Kenties kuitenkin saan tällä kertaa jotakin järkevääkin kirjoitettua, ja tämän teksin pohjalta joku voisi jopa haluta tutustua paremmin.

Maaliskuussa 1996 syntyi Tampereella tyttö, joka myöhemmin nimettiin Veeraksi. Aivan, se nykyäänkin niin kovin kovin yleinen nimi täällä Suomessa. Se nimi on mullekin päälle 14 vuotta sitten annettu. Kaksi vuotta myöhemmin sain pikkuveljen ja ennen toisen pikkuveljen syntymistä muutimme Säkylään, mun ollessa viiden vuoden tietämillä, ja täällä sitä nykyäänkin asutaan. Vanhempani ovat eronneet ja asun äidin ja veljien kanssa keskustassa.

Eläimet ovat mulle olleet aina todella rakkaita ja niitä on täällä Säkylässä ehtinyt ihan kiitettävästi olla. Kissoja löytyy tällä hetkellä  kolme isän luota: Väinö, Leo ja Nelli. Kaneja meillä oli jokunen vuosi takaperin kaksinkappalein, mutta puputtajat kuolivat vanhuuteen. Koiria on kaksi + yksi, isän luona asustaa berninpaimenkoiratyttö Tessi, joka on elämäni rakkaus + isän nykyisen naisystävän newfoundlandinkoira Sanni, täällä äipän luona n. puolivuotias kleinspitz Kunkku. Lisäksi häkissä piipertää yhä roborovkiuros Tofu, jolla ikää on puolitoista vuotta.

Harrastan säännöllisesti lenkkeilyä koiran(/koirien) ja kavereiden kanssa, sekä sen ohella mm. taitoluistelua, jota olen harrastanut lähemmäs kymmenen vuotta, sekä kuvataidekoulua Turussa, sillä lähempää ei harrastusmahdollisuutta löydy.
  Vapaa-aikani kuluu mm. kaverien kanssa, koirien kanssa touhuillen, lenkkeillen, piirrellen, kirjoitellen, dataillen koneella ja lueskellen, melko vaihtelevaa toiminta kuitenkin on, enkä voi itseäni pelkästään sisällä kökkijäksi sanoa.

Luonteestani voisin kai myös pari sanaa mainita. Tutustun mielelläni uusiin ihmisiin ja tulen toimeen monenlaisten persoonien kanssa. Osaan olla avoin ja yleensä jokaisesta ihmisestä löytyy silmissäni jotakin positiivista, mitä pidän ehkäpä parhaimpana piirteenäni.
  Joskus mun on todella hankala tuoda omaa mielipidettäni tarpeeksi esille, ja annan muille oikeuden päättää asioista ja tyydyn heidän ehdotuksiinsa - vaikkakin osaisin varmasti sanoa oman mielipiteeni, jos vain en haluaisi miellyttää kaikkia niin kovati. Melkoinen miellyttämishaluinen siis olen.

Ullkonäöstä sen verran, että omistan silmälasit ja olen likinäköinen. Hiukseni ovat tummanruskeat ja silmät sellaiset harmaa vihreä siniset sekoitukset, joista on hankala ottaa selvää. Pituutta löytyy tällä hetkellä n. 160 cm, tarkkaa tietoa ei löydy. Mikään hoikkeliini en ole, mutta en oikeastaan lihavakaan.

Tällä hetkellä käyn kahdeksatta luokkaa, eikä tulevaisuuteni oikein tunnu selvältä. Haluan joka tapauksessa mennä lukioon ja sen jälkeen varmaankin yliopistoon, sillä tällä hetkellä haluaisin opiskella lääkäriksi tai eläinlääkäriksi. Katson kuitenkin tulevaisuutta avoimin silmin.

Tältä erää voisin kiittää ja kumartaa tästä , kysyä saa toki lisää, jos jokin jäi kaivelemaan. (:

Me olemme voittajia, emme häviäjiä. Meissä kaikissa on jotain hyvää, mutta meistä yksikään ei ole täydellinen. Kukaan ei voi väittää olevansa synnitön, kaikki ovat joskus sanoneet pahaa toisesta. Toisinaan on hyvä katsoa peiliin ja miettiä mitä itse on. Itsesääliin ei kannata vajota, itserakkauteen ei kannata hukkua. Kun nämä sanat pitää mielessä, pääsee varmasti pitkälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti