Love me or hate me, that is the question.
If you love me then thank you!
If you hate me then fck you!
Lady Sovereign - Love Me Or Hate Me
cantarel
Äh, itsestään on tosi vaikee kirjottaa. Alotetaan perusjorinalla.
Moi, oon cantarel, in real life Anniksi kutsuttu 17vee (11.8 partyparty) tyttö Lahdesta, jonka elämää täyttää kaksi nahkacollieta ja tietokone. Ja kaverit siinä missä niitä nyt löytyy ehkä pari kappaletta Lahden alueelta, vietän suurimman osan ajastani Sigitiuksen luona netin takia. Mun koirien nimet on Milka ja Ville, ja niillä on oma blogi. Joka tosin on mun ja mun koirien yhteinen. Höhö.
Mun elämä on aika tyhjää nyt. Jos jotakuta muuten inhottaa mun kirjotustyyli, niin skippaa yli. Vaikka tää onki turriblogi ja virallisemman oloinen niin musta tuntuu että mä silti haluan kirjottaa niiku puhusin asiat. :) Tai ainaki melkein samalla tavalla. Suomeksi kirjottaminen on muuten yllättävän hankalaa nyt ku oon tottunu blogaamaan englanniksi, eli saattaa teksti vähän takkuilla. No se kyllä takkuilee englanniksikin. Ääh. Kuulostipa brassailulta. :D
Mitähän sitä muuta kertois? Olen avoin luonne, en suutu helposti, rakastan monia asioita ja mun elämä koostuu pienistä, mutta tärkeistä asioista. Rakastan rakastaa, enkä jaksa tapella! Tykkään tutustua uusiin ihmisiin, ikään tai sukupuoleen katsomatta.
Virtuaalikoirailusta sitten. Alottelin joskus vuonna, olikohan 2007.. Sitä ennen mulla oli kyllä ollut virtuaalihevosia, mutta niihin kyllästyin aika pian. Koko touhu alkoi kennelistä Colbera, joka silloin kasvatti suomenpystykorvia, pehkoja, nahkoja ja bortsuja. Sitten jonkun ajan kuluttua Colberasta tuli pelkkä pystykorvakennel, ja colliet sai oman kennelin nimeltä Mémoires.. Hetken kuluttua bortsutkin saivat oman kennelin, Externesin, joka oli minun ja Sigitiuksen yhteinen kennel. Muita mahdollisia tuon ajan kenneleitä en muistakaan sitten enään! :D Mutta tosiaan, sitten tuli tauko. Pitkä tauko, olikohan parisen vuotta. Ei mitään yhteyttä turrilaan tai muuhun virtuaalimaailmaan.
Palattuani takaisin virtuaalikoirien pariin, pistin pystyyn kennelin nimeltä Lychee, jonka oli tarkoitus olla pelkkä nahkakennel, mutta muuttuikin nahkoihin painottuvaksi fci1 -ryhmän koirien sekakenneliksi. Pari kuukautta sitten kuolleista nousi suomenpystykorvakennelini Colbera, jossa tosin asustelee tällä hetkellä pystärien lisäksi yksi buhund ja englanninspringerspanieli.
Reaalikoirailusta.
Mun perheessä on aina ollut suomenpystykorvia. Nyt isällä on Vili -niminen kymmenvuotias uros, ja suunnitelmissa hällä toinen pystykorva. Ennen Viliä oli Jyry, joka opetti mut kävelemään. Turkista kiinni ja menoks! :D Ennen Jyryä, silloin ku musta ei ollu tietoakaan (kuten mun äiti aina puhuu vanhoista ajoista), mun isän perheellä oli pystykorva Pelle. Enempää en näistä sitten tiedäkään. Omia koiria mulla on nyt kaksi, rodultaan tosin lyhytkarvaisia collieita. Itse en syttynyt pystykorville niin palavasti kuin isäni, ja tavatessani Sigitiuksen Titja -koiran muutama vuosi takaperin rakastuin rotuun totaalisesti.
Milka ja Ville on kyllä maailman paras koirakaksikko; kaksi niin erilaista, mutta silti täydellisesti keskenään toimeentulevaa koiraa. Molempien ajatusmaailma on täysin erilainen. Siinä missä Milka ajattelee ja yrittää, Ville ei ajattele eikä yritä. Ja toisin päin. Milka on harkitsevainen, Ville.. Noh, vähemmän harkitsevainen koira. Ville on meidän Lentäjä-Ässä, tuolta kun ei itsesuojeluvaistoa paljoa löydy ja näin ollen päätti hypätä omakotitalon toisen kerroksen ikkunasta ulos. Milka on oppivainen ja täynnä intoa oppia uusia asioita naksu+nami+kehupalkalla, Milka ajattelee itse ja tarjoaa toimintoja.
Koirien kanssa emme juuri tähtää mihinkään, varsinkaan Villen, johon mun on vielä tutustuttava rutkasti ennen kuin löydän Villen oman tyylin oppia. Milkalle tähtäyksissä pentue (rahalahjoituksia otetaan vastaan!) parin kolmen vuoden päähän, sitä ennen tarkoituksena käydä luonnetestissä ja jalostustarkastuksessa. Mikäli jostain löydän sitten intoa tokon treenaamiseen niin kisatähtäyksellä treenataan sitten. Agilityynkin olisi kiva noiden kanssa päästä mutta ongelmana on kyydit ja raha, eli ei tuu tapahtuun hetkeen.
Voisin puhua koirista vaikka ikuisuuden, mutta annan nyt tällä kertaa olla, varmana kyllä kuulette niistä lisää seuraavissa postauksissa: varautukaa! :D
Turrilassa mä olen todella hiljainen kaveri, eikä musta sitä kautta saa juuri mitään irti. Yleensä siellä kirjoittelen vain Pyynnöt & Tarjoukset tai Suljettu Osasto -alueille tai triideihin jotka ovat lähellä sydäntä. Parhaiten muhun tutustuu livenä, tokaparhaiten messengerin (tekotodellinen@hotmail.com) tmv kautta ja sitten on mun blogi.
Mut hei, jos tahotte tietää lisää musta niin kysykää. En mä pure. Ainakaan kovaa. Lupaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti