when a tear dries up, a smile will light up your face

“ Maybe we're not supposed to be happy. Maybe gratitude has nothing to do with joy. Maybe being grateful means recognizing what you have for what it is. Appreciating small victories. Admiring the struggle it takes simply to be human. Maybe we're thankful for the familiar things we know. And maybe we're thankful for the things we'll never know. At the end of the day, the fact that we have the courage to still be standing is reason enough to celebrate. ”

- Meredith Grey, Grey's Anatomy

Se tunne, kun kävelet kotiin aamuyöstä hymy huulilla, pohtien niitä kysymyksiä joita juuri hetki sitten mietit toisen kanssa. Se tunne, kun olette elokuvissa kahdestaan ja muun yleisön jurottaessa hiljaa hauskan komedian pyöriessä valkokankaalla, ja kun te nauratte niin että poskilihaksiin sattuu ja vatsaa kivistää. Se tunne, kun heräät karvapallon tuhinaan ja huokailuihin ja kun avaat silmät ja se sama karvapallo viuhtoo hännällään niin lujaa, että pelkäät sen melkein irtoavan. Se tunne, kun saat olla täydessä hiljaisuudessa yksin, avata hyvän kirjan ja lukea sitä kaikessa rauhassa. Se tunne, kun astut ovesta ulos hyytävään pakkaseen ja lumisateeseen joulupäivänä.

Rakastan noita tunteita ja ne on juuri niitä pieniä kutkuttavia fiiliksiä, jotka tekee minut onnelliseksi. Siihen ei hirveän paljon vaadita, mutta perusasiat tulee olla kunnossa. Tarvin ympärilleni ainakin ne pari tärkeää ihmistä ja Sofin. Pienet vastoinkäymiset on ok, mutta suurempien aikana en osaa olla onnellinen – tuskin kovin moni muukaan osaa.

Pentin onnellisuus-postaus tuli hyvään saumaan: en oo pitkään aikaan ollut näin onnellinen. Viime torstaista lähtien oon ollut onnellisempi kuin ehkä jotakuinkin kolmeen vuoteen. Näiden seitsemän päivän aikana olen mm. nauranut itseni kipeäksi, kävellyt noin 4 kilometrin matkan aamuyöllä kamalassa pakkasessa ja vähissä vaatteissa kaupunkiin, polttanut tupakkaa parvekkeella, letkauttanut maailman huonoimpia puujalkavitsejä ja pohtinut syvällisiä juttuja. The main point tässä on, etten oo tehny mitään noista edellä mainituista asioista yksin.