Perhetuttu ampui itsensä kotinsa kylpyhuoneessa viime lauantai-iltana.
Työkaverini veli heittäytyi junan eteen kolme viikkoa sitten.
Toinen perhetuttu hirttäytyi kellariinsa viime keväänä, josta sen pieni poika löysi isänsä kuolleena.
Yhden ihmisen elämään voi mahtua ihan hirveästi murhetta, enemmän kuin kukaan ulkopuolinen ymmärtääkään. Yksi tärkeimmistä opeista, mitä opin lukiossa oli: "Älä koskaan leiki toisen ihmisen tunteilla." Jokaista pitäisi arvostaa sellaisena kuin he ovat. Maailmassa on miljardeja ja miljardeja ihmisiä, eikä jokaiselle riitä väkisinkään suurta osaa tässä näytelmässä, mutta lähimmäiset ihmiset asettavat toisilleen arvon. Omasta energiasta pitäisi jakaa muillekin, yrittää auttaa niitä joilla sitä ei ole.
En tuntenut yhtäkään tapausta henkilökohtaisesti ollenkaan, mutta silti mua itkettää. Joskus toivon, että edesmenneet näkisivät, kuinka paljon heitä kaivataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti