I'm only lonely when the music's over

Kuopio ei ole mikään hyvä paikka musiikinystävälle, jos pitää jostain muustakin musiikista kuin örinästä ja räminästä. Vielä muutamia vuosia sitten asia oli täysin eri, täällä oli parhaimpina aikoina varmaan kymmenenkin hyvää uusglamrock-bändiä, joita käytiin teini-iän ollessa kukkeimmillaan fanittamassa hyvällä lykyllä vaikka joka viikonloppu. Siihen aikakauteen kuului tietenkin tiukkaakin tiukemmat pillifarkut, miljoona paria tennareita, paljonpaljon kajalia, jenkkihuiveja ja tupeerattu pää. Mutta sitten Mötley Crüe olikin jo ihan out ja kaupungin pahimmat rokkikukot työnsivät punaiset nahkahousunsa vaatekaapin perukoille ja hävisivät vähin äänin. Ainoa pysyvä muisto tästäkin ajanjaksosta on Reckless Love, joka on uutterasti tuonut kuopiolaista tukkametallia maailmankartalle. Täytyypä samaan syssyyn hehkuttaa, että olen ollut Recklessien keikoilla vielä silloin, kun heidän yleisönsä koostui kymmenestä ihmisestä, joista puolet oli bändin kavereita ja jutellutkin symppis-Ollin kanssa pitkät pätkät.

Sitten tulikin hevi ja jyräsi kaiken alleen. Jos et tykkää Turmion kätilöistä, Tarotista tai muista sinällään omalla alallaan loistavista bändeistä, et pahemmin saa irti Kuopion musiikkitarjonnasta. Kuopion oma festari Rockcockin yritti epäonnistuneesti pehmittää heviotettaan tunkemalla esiintymislistalle mm The Baseballsia ja Cheekiä, saaden lähinnä närkästyneet naurut päälleen.

Tän kaiken jälkeen Turussa järjestettävä Ruisrock oli mulle kuin unelmientäyttymys. Kerrankin festari, jossa oli jotakin katsomisen arvoista eikä jokatoinen vastaantuleva naama ollut tuttu. Sitäpaitsi Ruisrock on aina Ruisrock, oon ihan tosi nuoresta asti halunnut siellä käydä, mutta vasta nyt mulla oli a) rahaa, b) vapaata aikaa ja c) porukoiden suostumus. Niinpä perjantaina 9.7.2010 suuntasimme kaverin kanssa klo 8.20 lähtevään junaan ja aloimme puksuttelemaan Turkkusii kohti. Matka oli pitkä ja hikinen (koska VR ei vaan onnistu tuuletusten kanssa, ikinä), mutta lopulta noustiinkin ulos helteiseen ja aurinkoiseen Turkuun. Jos alkaisin kirjoittamaan kunnon matkakertomusta, tästä tulisikin hyvin nopeasti kilometrien pituinen postaus, joten päädyn vaan sanomaan, että koko reissu oli aivan mahtava ♥

• Turku itsessään oli aivan mahtava (oon vain kerran käynyt siellä ennen Maisaa tapaamassa joskus vuonna nakki ja hamppari)
• Murre oli omalla tavallaan ihan käsittämättömän hauskaa, varsinkin humalaisten suusta. Kylläpä vaan meidänkin savolle siellä naurettiin ja väärinymmärryksiä sattui puolin ja toisin.
• DON HUONOT ♥ Kun luin Maikkarin viihdeuutisista Donkkareiden tekevän paluukeikan Ruississa, oli mun ja kaverin kesäsuunnitelmat sitä myötä selvät. Ei kai kukaan voi oikeasti jättää Suomen parasta suomeksi laulavaa bändiä näkemättä?
• Samoin monet muut bändit oli ihan loistavia, kuten Ozzy, The Ark, Slash (joka käveli mun ohitse siellä!!!11), Ismo Alanko & Teho-Osasto, Popeda ja Samuli Putro
• sää oli ihana koko viikonlopun ja yöhön asti pärjäsi pelkillä shortseilla ja pikkupaidalla, mitä luksusta Suomen kesässä

Lopuksi vielä pieni muisto joka saa vieläkin kylmät väreet kulkemaan selkärankaa pitkin ja hymyn nousemaan pakolla huulilla. Meikän voi myös bongata punaisine hiuksineen eturivistä, jos tarkkaan katsoo!



Ensimmäinen kuva weheartitin.