– Meredith Grey, Grey's Anatomy
Se tunne, kun kävelet ulkona kylmässä ja kyynel vierii poskea pitkin. Se tunne, kun lisäät kaikki pienet vastoinkäymiset yhteen ja ymmärrät niiden olevan yhtä suurta, riipivää vastoinkäymistä. Se tunne, kun sanot jotain vaikeaa toiselle ja joudut pettymään, kun toinen vastaa siihen hiljaisuudella. Se tunne, kun meinaat lähettää toiselle viestin, mutta pyyhitkin koko viestin pois ja suljet puhelimen, koska et halua häiritä toista. Se tunne, kun et edes uskalla tuntea.
En osaa sanoa onko tuo tunne pettymys, suru vai vaan joku negatiivinen fiilis. Hassua, että mulle kaikki positiiviset jutut aiheuttaa periaatteessa iloisuutta ja ajattelen kaikki onnelliset tunteet vähän niin kuin samana. Negatiiviset on asia aivan erikseen: jaan ne kategorioihin. Sieltä löytyy niin surua, pettymystä, vihaa, väsymystä kuin yleistä pahaa oloakin. Ei suru selitä kaikkia negatiivisia tunteita siinä missä iloisuus selittää positiivisia. Jännä juttu.
Tänään oli kuitenki (sinällään melko yllättävää) hieno päivä! Tein sushia, ostin ihanat kengät, vaaleanpunaisia alusvaatteita ja rusettisormuksen. Lisäksi isä halas minua ekaa kertaa puoleen vuoteen, kirjotin työsopimuksen, lauloin pikkuveljen kanssa Pikku G:n Me Ollaan Nuorisoa ja Räjähdysvaaraa sekä sain ystävän kiinni ja varmistuin siitä, että sillä on tällä hetkellä kaikki kunnossa. Nauroin, kun heräsin paria tuntia liian aikaisin ja lässytin koiralle muiden kuullen pihalla, koska se oli yksinkertaisesti niin upea pieni otus.
Voisin lahjottaa tällasia päiviä kaikille – oikeastaan mitään suurta ja hyytävää ei ole tapahtunut, mutta pienet kivat jutut tekee päivästä mukavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti