Synnyin joulukuisena iltana vajaat 20 vuotta sitten. Maailmaa on siis tullut nähtyä melkein parin vuosikymmenen verran. Matkan varrelle mahtuu paljon kaikenlaista opiskelusta muuton kautta matkailuun, mutta enpä usko, että täyspitkä elämän tarinani kiinnostaa teitä. Sen sijaan voisin kertoa jotain tämän päivän Hannasta.
Pariin viime vuoteen mahtuu lukematon määrä uusia asioita ja tulevaisuutta koskevia päätöksiä. Kasvanut vastuu ja mahdollisuus oikeasti omiin päätöksiin tuovat (kaipaamaani) vapautta, mutta voi kuinka ne myös pistävät pään pyörälle: Mitä oikeasti elämältäni haluan? Tunnen itseni tällä hetkellä varsinaiseksi tuuliviiriksi – kyllä päätöstenteko voikin joskus olla hankalaa!
Sain painaa valkolakin kutreilleni keväällä 2009. Olin päättänyt, etten halua välivuotta, joten samaisena keväänä tuli haettua jatkokoulutukseen niin yliopisto- kuin ammattikorkeakoulupuolellekin. Mitään ykköshaavetta mulla ei ollut ei itse asiassa ollut vielä siihen mennessä koskaan ollutkaan - kunhan jonnekin pääsisi. Syksyksi aukenikin sitten opiskelupaikka AMK:sta kemiantekniikan koulutusohjelmasta.
Nyt on sitten toinen vuosi insinööriopiskelijana menossa, ja opiskelu täällä alkaa ajaa mua pikkuhiljaa hajoamispisteeseen. Putkistoissa juoksevat nesteet ja kaasut tai prosessien PI-kaaviot eivät todellakaan ole sitä mitä luulin tulevani opiskelemaan. Ympäristötekniikka suuntautumisvaihtoehtona huijasi mua aivan 10-0. Ympäristötekniikasta huolimatta koko kemiantekniikka tuntuu olevan käytännössä pelkkää prosessipuolta…
Olen päättänyt olla jossain aivan muualla vuoden päästä. Valintaa helpottaa se, että olen viimein löytänyt sen kadoksissa olleen ammattihaaveeni. Tää tyttö tahtoo meribiologiksi! Suuntana siis Helsingin yliopiston Biotieteellinen tiedekunta ja akvaattiset tieteet. Tarkoitus olisi hakea myös ainakin Helsingin yliopiston Lahden kampukselle ympäristötieteitä lukemaan ja Turun yliopiston biologiaan, jotten varmasti löydä itseäni täältä enää vuoden päästä. Toivottavasti saan kesällä tulla ATPF:ään riemuitsemaan Biotieteellisestä tiedekunnasta tulleesta hyväksymiskirjeestä.
IRL en yleensä kerro kenellekään harrastavani virtuaalikenneleitä, sillä moni katsoo kieroon, jos pian parikymppinen neito kertoo mielikuvituskoiristaan. Virtuaalihistoriaa minulla on kuitenkin kohta takana vähintään kuusi vuotta. En oikein tarkalleen tiedä mistä asti pitäisi laskea, sillä Karvaturreihin löysin tieni vuoden 2005 alkupuolella ja sinnehän sitten jumahdin. Ennen tätä mulla oli kuitenkin ollut muutama epäonnistunut virtuaalitallikokeilu ja muistan toimineeni myös jollain tallilla hoitajana. No, joka tapauksessa.
Olen virtuaalimaailman landseer- ja newfoundlandinkoirakasvattajien ”valiojoukkoa”, vaikka itse sanonkin. Väitteeni pohjautuu melkein kuuden vuoden kasvatuskokemukseen, kuuteen pentueeseen ja 26 kasvattiin. Luulenpa, että moni virtuaaliharrastaja muistaa minut nimenomaan lansuista ja mahdollisesti Meripelastajastakin.
Joko olen tulossa vanhaksi tai sit mulla on muuten vaan menossa virtuaaliharrastuksen aallonpohja. Tosin viimeisen viikon sisällä se on kääntynyt (onneksi) noususuhdanteeksi, mutta kyllähän tuota kestikin reilu puoli vuotta. Katotaan josko saisin hoitaa taas virtuaalilandseerien, -newfoundlandinkoirien ja -leonberginkoirien asioita ainakin seuraavat puoli vuotta.
Virtuaaliharrastuksen ohella touhuan jonkin verran koirien, meripelastuksen, valokuvauksen, kirjoittamisen ja lukemisen parissa. Näistä kolme viimeistä ovat sellaisia, joita tulee harrastettua pustaasti innostus- ja inspiraatiopuuskien mukaan.
Omaa koiraa minulla ei, monien vuosien mittaisesta unelmoinnista huolimatta, vielä(kään) ole. Landseer tulee kuitenkin heti kun elämäntilanne sen sallii, enkä enää anna minkään estää tämän haaveen toteutumista. Omaa koiraa odotellessa olen touhunnut lähellä asuvan samojedinkoirakasvattajan koirien kanssa. Vaikka olen vannoutunut FCI2:n vuoristokoirien ystävä, samojeditkin ovat valloittaneet paikkansa sydämestäni.
Meripelastusta olen harrastanut epäaktiivisen aktiivisesti nyt reilun vuoden verran. Kesätyöt vähän sotkivat viime kesän harrastusmahdollisuuksia, mutta tästä noustaan vielä. Isän jalanjälkiä on tullut seurattua ja mepe vei mukanaan. Erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen harrastus - suosittelen merellä liikkumisesta ja merimiestaidoista kiinnostuneille!
Musiikkimakuuni voit tutustua Last.fm:ssä, mutta lyhyesti: tällä hetkellä Olavi Uusivirta, The Killers ja Brandon Flowers rulez. Lisää syvällisiä mietteitäni löydät Mutta minä elän! -blogistani.
Loppuun on ihan pakko lisätä vielä tämänhetkinen biisirakkauteni:
Brandon Flowers - Magdalena
Ah. ♥ Osaan kohta Magdalenan lyriikat ulkomuistista sanatarkasti. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti