Million Miles Away

Mua suututtaa ja itkettää. Että elämä on epäreilua. Satuin eksymään iltalehden sivuille ja luin uutisen, joka koski Razzlen kuolemaa. Jos ette tiedä kuka Razzle on, niin hän on oikealta nimeltään Nicholas Dingley ja kuoli hyvin nuorena, mutta hyvin rikkaa elämän mielestäni. Eikö joskus sanotakin, että on siistiä kun nämä rokkistarat kuolevat nuorina ja jäävät legendoiksi ja niin edelleen... Tässä tapauksessa olen eri mieltä. Mun mielestä on ihana seurata esim Sami Yaffan elämää facebookin kautta ja tietää, että hänellä menee hyvin. Razzlen kuolemassa muutenkaan ei ole mitään hehkeää tai mitään kaunista mitä voisi muistella. Razzlehan on toiminut esimerkiksi Hanoi Rocksin rumpalina ja ollut mielestäni Hanoin mitä merkittävin jäsen. Voin jopa sanoa, että koko bändin hehku meni Razzlen kuoltua. Jokin puuttui ja se jokin oli hemmetin tärkeä pala koko kokonaisuudesta. Ja siihenhän Hanoi oikeastaan kaatuikin.

Mulle Hanoi Rocks on tullut tärkeäksi isäni kautta ja eilenhän oli isänpäivä ja täytyy sanoa hänelle tässä kiitokset. Isäni sydämmessä Hanoi Rocks säilyy aivan varmasti loppuun asti, se on sille niin hemmetin tärkeä bändi ja on vaikuttanut hänen elämäänsä hirveän paljon ja samalla minunkin elämää. Pienestä asti olen saanut kuunnnella juttuja isäni nuoruudesta ja aina on kaijuttimista kaikunut jokin Hanoin tai samaan genreen kuuluvaa musiikkia. Ensimmäinen keikkakin jonne isä minut vei oli Michael Monnroen keikka puolalanpuistossa. Leikkisin leikkipaikalla ja samalla katsoin kun lavalla heiluu joku ukko joka laulaa ja soittaa hemmetin hyvää musiikkia. Kaikki kertomukset siitä, kuinka isääni pyydettiin kännireissulla tulemaan laulamaaan samaan bändiin, missä Michael on laulanut jne.... Mä voin suoraan sanoa, että olen kateellinen isäni nuoruudelle. Se oli semmonen ujo tummatukkainen poika, jolla oli hiukset aina krepattuna. Isi on yrittänyt saada mua monien vuosien ajan kuuntelemaan Hanoita ihan tosissaan ja joskus vuosi pari sitten aloin päästä jyvälle ja kyllä täytyy myöntää, että on tässä sitä jotain! Ja kun tietää bändin historian ja sen, että se on suomalainen niin siinä jää helposti sanattomaksi.

No minä hölmönä äsken menin selaamaan iltalehteä ja esiin pomppasi uutinen joka sai mut oikeasti suutuksiin ja korkkaamaan ton hemmetin viinipullon, jota tässä siemailen. Jos tuo hemmetti kaikki on totta, niin miten ihmeessä tää elämä voi olla näin epäreilu?

Aivotärähdyksellä selvinnyt Neil vapautetaan 2 500 dollarin takuita vastaan. Hänet määrätään hakemaan välittömästi apua alkoholiongelmaansa. "Omasta mielestäni minulla ei ollut minkäänlaista ongelmaa", Neil kirjoittaa.

Laulaja ei oppinut episodista mitään. Hän on narahtanut ratista useita kertoja, viimeksi kesäkuussa.

Niin surullista. Onko viina pilannut tuon miehen pään vai mikä selittää tuon käyttäytymisen ja sen, että ei kadu koko tapahtumaa pätkääkään. Onko Neil kertaakaan edes pysähtynyt miettimään asiaa tarkemmin, kun kehtaa väittää ettei hänellä ole mitään ongelmaa. Pään kanssa ainakin on ongelmia. Tosin kirjaa itse en ole lukenut, niin en voi väittää uutista todeksi. Silti koko juttu pysäyttää kaiken, koko tapahtuma, myös ilman noita Neilin sanoja.

Neilin mukaan Razzle oli aikeissa jättää Hanoi Rocksin. "Hänen haaveensa oli soittaa Heartin tai Iron Maidenin kaltaisessa stadionbändissä", Neil kertoo.

Mitä hemmetin väliä? Miksi edes pitää mainita? Razzle on kuollut, niin mitä tuo tieto hyödyttää?


Miten sen tunnisteen saa laitettua? Yritin ohjeita lukea, mutta en tajunnut, enkä löytänyt oikeita juttuja....... Huoh.