what's next?

Mä toivon, että kukaan ei nyt tahdo nirhata miuta sen takia, että mun on pakko saada purkaa tännekin mun ns. onnistunutta päivää.

Meillä oli siis Helmin kanssa tänään äkilitikilpailut Helsingissä. Mun ainoot tavoitteet siellä oli tänään, että saisin koiran juoksemaan radalla, plussaa tietty ois rinnalla se, että saatais tuloskin sieltä. Mutta heti tokan esteen kohdalla se lähti perseelleen. Olin innostanut koiraa liikaa lähdössä, joten se ei pystynyt keskittyä.
Helmi hyppäs renkaan kehikön läpi ja sain sen kuitenkin korjattua, eli siitä tuli sitten 5vp. Tän renkaan jälkeen lähdin ohjaamaan koiraa putkelle, ja koira juos mun selän takaa väärään päähän putkea. Mun käsi oli videolla ylhäällä, mut silti Helmi juos suoraan väärään päähän putkea, pidinkö mä kättä sit liian ylhäällä ja sanoin käskyt epäselkeesti vai miksi se juoksi sinne, sitä me tuskin saadaan koskaan tietää.
Me pidettiin kuitenkin vauhti päällä ja Helmi juoksi kyllä, mikä oli mulle tärkeintä näissä kisoissa. Me tultiin kattomaan pystyykö se juosta radalla ja kyllä, kyllä se pystyy. \o/

Mä rupesin jo viime kisojen jälkeen miettimään, että missä meillä se vika on. Useimmiten se on ohjaajassa ja niin meilläkin, mutta missä mussa? Kun me mennään radalle, miten mun pitäisi innostaa tota sitä ennen, vaiko jättää se innostaminen kokonaan pois? Helmiä on kauheen vaikea motivoida, mut sillon kun sen saa motivoitua, sillä on vire kyllä huipussaan. Meillä on kuitenkin käynyt aina agilitykisoissa niin, että kun oon motivoinut ja innostanut sitä, se ei kuuntele mua yhtään lähdössä ja kuka uskoo kuinka mun tekis mieli jättää menemättä radalle?

Helmi treeneissä kuuntelee mua tosi hyvin ja meidän on helppo keskittyä siellä, mut mikä menee sitten pieleen kisoissa? Mä en ite oo stressannut enää pitkään aikaan radalle mennessä kisoissa, mutta silti ne meidän ekat kisat jolloin mä stressasin, meni paljon paremmin kun mitkään muut kisat niiden jälkeen. Tosin nää kisat ois sit varmaan menny paremmin, jos me ei oltais haettu hyllyä.

Mä oon miettiny tänään kans sitä jatko-opiskelupaikkaa ja katellut netistä ammatteja. Mut mä en vaan keksi. Tuleeko musta puutarhuri, farmaseutti vaiko lastenhoitaja? Vai kenties roskakuski tai opettaja? Entä sitten lääkäri tai lemmikkieläinliikkeen myyjä? Vaiko sitten jonkun marketin myyjä? Varastotyöntekijä? Mekaanikko? Kokki? Mulla ei oo mitään hajua. Mä vieläkin haaveilen siitä, että pääsisin työskentelemään eläinten parissa, tai jotenki että se työ liittyisi niihin ees pieneltä osin, mut sitten äafdvövnsöglbv. Mitä se sitten ois? Kummitäti ehdotti mulle koiranomikoulutusta, mut se on ihan pirun kallis, eikä mun vanhemmat ikinä suostuis kustantamaan sitä, saatika että multa iteltäni löytyisi rahaa. Ja siihen koulutukseen voi myös hakeutua 18v täytettyään.

Sit ois kanssa valokuvaus, se on jotain niin ihanaa ja mä oon viidenneltä luokalta asti haaveillut valokuvaajan urasta, kaverit on veikannut jo pitkään että musta tulee jonkin sortin valokuvaaja joskus. Mutta mulla ei oo vielä toistaiseksi järkkäriäkään tai mitään, enkä mä osaa paljon mitään säädellä ymsyms. Kyllä mä kavereiden järkkäreilläkin oon kuvaillut, mutta kun mutta kun mutta kun.

Opon kanssa sovitaan mulle joku päivä, millon keskustellaan mun tulevaisuudesta ja siitä miksikä lähden opiskelemaan, mut sillon pitäs tietää ees jotakin. Me ollaan näitä kiireellisimpiä tapauksia, jotka ei tiedä mistään mitään.. Äidinkieli ois mulla aika vahva aine, mutta mitä aloja on missä tarvii erityisesti hyvää suomenkielentaitoa? Mulla ei siis todellakaan ole hyvää englannin tai ruotsinkielen taitoa, mut äikkä mulla on ollut kymppiä ja ysiä koko ylä-asteen, ei kun kyllä sinne tais yks kasikin mahtua joukkoon mut silti.

Muttajoo, ehkä mä en selitä enempää, nyt mä en jaksa tähän mitään youtubesta linkitellä, tai kuviakaan laittaa, kipitän suoraan suihkuun vaan :--)